Ellen Jokikunnas ei tajunnut, kun hänen poikansa huusi äitiä.
Viime vuoden helmikuussa Ellen Jokikunnas ja hänen puolisonsa Jari Rask saivat odotetun uutisen – heille oli tulossa lapsi. Marraskuussa unelmasta tuli totta, kun he matkustivat Filippiineille hakemaan poikansa, Ralph Jamesin, kotiin. Nyt arki Suomessa on täynnä uuden oppimista, ilon hetkiä ja totuttelua pohjoisen talveen.
Ensimmäiset kuukaudet Suomessa
Jokikunnas kertoi Apu-lehdelle, että 8-vuotias Ralph käy päivittäin koulun valmistavassa opetuksessa muutaman tunnin ajan. Suomen kieli alkaa vähitellen tarttua, ja erityisesti kuvakortit ovat auttaneet uuden kielen oppimisessa.
Poika kutsui aluksi vanhempiaan mamaksi ja papaksi, mutta eräänä päivänä hän kysyi suomenkieliset vastineet ja otti ne heti käyttöön.
– Yhtäkkiä lapsi kysyikin meiltä, että mikä se olikaan suomeksi. Hän vaihtoi lennossa puheessa meidät äiti ja isi -muotoon, Jokikunnas kertoo Apu-lehdessä.
Kun Ralph sitten yhtäkkiä huusi äitiään, ei Jokikunnas aluksi tajunnut kutsun olevan hänelle. Rask joutui huomauttamaan, että poika kutsuu nimenomaan Jokikunnasta.
Adoptiovanhemmat ovat ihastuneet poikansa luonteeseen. Jokikunnas kuvailee Ralphia ”tunneälykkääksi, tekeväksi ja huumorintajuiseksi lapseksi, joka rakastaa tehdä vanhemmilleen kepposia”.
Uusi koti, uudet kysymykset
Suomeen saapuminen toi mukanaan monia pohdintoja. Ralph ihmetteli erityisesti Suomen pimeyttä ja kylmyyttä.
Marraskuun harmaudessa oli vaikea selittää, että keväällä ja kesällä tilanne on aivan toinen.
Vaikka alku oli täynnä ihmettelyä, Ralph löysi nopeasti ilonaiheen uudessa kotimaassaan: lumen!
Jokikunnas ja Rask ovat rakentaneet taloa Italiaan, ja edistymistä on seurattu myös Unelmia Italiassa -ohjelmassa. Ohjelma voitti myös Kultaisen Venlan. Jokikunnas kertoo palkinnon olleen suuri kunnia, mutta parasta on ollut katsoa ensimmäisen kauden jaksoja yhdessä Ralphin kanssa.
– Olemme tavallaan tehneet Italian-taloa, ja tv-sarjaa, vain lastamme varten. On tuntunut uskomattomalta katsoa jaksoja hänen kanssaan. Poika on kysynyt katsoessa monessa kohtaa: ”Äiti, tiedettiinkö minusta jo tuossa?” Tai: ”Miksi sinä taas itket, äiti?” Olen joutunut sanomaan, että äiti itkee, kun emme tienneet, saisimmeko sinua ikinä kotiin, Jokikunnas kertoo tunteikkaana.
Jokikunnas ei tavoittele myöskään täydellisyyttä vanhemmuudessa.
– Olen valmistautunut siihen, että joudun epäonnistumaan vanhempana yhä uudelleen. Oikein odotan sitä pettymyksen tuottamisten määrää, jonka joudun lapselle tuottamaan. Sekin kuuluu vanhemmuuteen, hän summaa lehdelle.
Tällaiset tarinat muistuttavat, kuinka erityinen kokemus perheen perustaminen voi olla – ja kuinka joka päivä on mahdollisuus oppia ja ymmärtää uutta.
