Vartija johdatti yksinäisiä lapsia autolleen: Opettaja päätti seurata tilannetta ja tallensi kaiken valokuviin

Kun minä olin nuori, niin yleinen turvallisuus ei ollut lainkaan yhtä suuri keskustelunaihe kuin sen nykyään on.

Ihmiset tupakoivat sisällä, lelut olivat ”myrkyllisestä” muovista ja koulusta käveltiin kotiin yksin jo alle 7-vuotiaana, eikä siinä ollut mitään outoa.

Ei myöskään ollut kummallista, että lapsella oli oma avain tai, että joutui viettämään aikaa yksinään kotona tuntikaupalla, ennen kuin vanhemmat palasivat töistä.

Vaikka nykypäivänä tämä suojelu on mennyt ehkä hieman liiallisuuksiin, niin on toki hyvä asia, että pidämme lastemme turvallisuutta tärkeänä asiana.

Esimerkiksi yhä useampien koulujen ja päiväkotien edustalla voi nykyään nähdä huomioliiveihin pukeutuneita aikuisia pysäyttämässä liikennettä ja auttamassa lapsia teiden ylitse.

Sen lisäksi, että nämä aikuiset auttavat lapset tien yli ilman vaaraa ovat he usein myös iloisia ja hymyileviä kasvoja, jotka lapsi näkee.

Vahtimiehen tehtävissä toimiva Minnie Galloway Pohjois-Carolinasta Yhdysvalloista on auttanut lapsia teiden ylitse jo 19 vuoden ajan.

Hän on vahtinut tietään Traskin ala-asteen lähistöllä jo niin kauan, että osa vanhemmista on täysin tottunut jo siihen, että nainen on samalla paikalla tiellä joka päivä. Galloway auttaa lapsia teiden ylitse säästä riippumatta jokaisena päivänä.

Mutta eräs koulun opettajista, Kayla Thomas, ei voinut olla huomaamatta Minnien tärkeää ja tauotonta työskentelyä.

Sen lisäksi, että Minnie auttoi lapset tien yli joka päivä hän ohjasi muutaman heistä autolleen, joka oli parkkeerattuna vähän matkan päähän.

Kun Kayla huomasi tämän hän kummasteli asiaa ja päätti seurata heitä valokuvaten tilanteen. Nykypäivänä aikuinen joka ohjaa lapsia autolleen yksin herättää paljon kysymyksiä ja huolta. Mutta Kayla ei uskonut, että Minnie tekisi lapsille mitään pahaa.

Näin hän kirjoitti tapauksesta Facebookiin, johon hän myös jakoi kuvat tilanteesta, jota hän todisti seurattuaan lapsia:

”Tänään näin hänellä olevan pieni henkari autonsa vieressä, jossa hänellä oli vaatteita. Sen edessä oli kyltti ’ilmaisia takkeja’.

Jouduin pidättelemään intoani, etten olisi rynnännyt paikalle ja vain halannut tätä ihanaa naista ja kiittänyt häntä kaikesta huolenpidosta, jota hän on tehnyt vuosien ajan suojellessaan koulumme oppilaita ja jakaen takkeja kylmillä talvisäillä paleleville.

Maailmasta löytyy vielä hyviä ihmisiä muistakaa aina se, vaikka uutisissa ja radioissa kerrottaisiin mitä. Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka antavat minulle toivoa siitä, että voimme kaikki elää yhdessä ja rauhassa myös tulevaisuudessa ja välittää toisistamme.”

Minnie kertoi antavansa takkeja lapsille, joiden perheillä ei ole varaa ostaa heille kunnon talvitakkeja. Eikä hän ikinä pyydä lapsilta rahaa takeista.

Hän ei myöskään tee hyväntekeväisyyttä pelkästään pakkasella, vaan hänen kerrotaan myös jakavan sateenvarjoja lapsille sateisina päivinä sekä erilaisia koulunkäynti välineitä aina vuoden alussa.

Minnie auttaa lapset tien yli ja antaa heille aina syyn pieneen hymyyn.

Hän ei kuitenkaan halua itse kommentoida tapausta tai nostaa itseään jalustalle. Minnien mielestä tärkeintä on se, että hänen oma yhteisönsä on hänen töidensä jälkeen edes hieman mukavampi paikka lapsille.