Elämme maailmassa, jossa menestyminen tarkoittaa edellä pysymistä sekä sitä, että ei erottaudu liikaa muusta väkijoukosta. Ihmiset saattavat kuvitella, että kun toinen on ulkonäöltään erilainen kuin muut, hän olisi ”outo” tai ”epänormaali”.
Tämä on harmittava elämänkatsomus ja se laittaa tarpeetonta painoarvoa ulkonäölle.
Jono Lancaster lienee samaa mieltä asiasta. Hän on aivan samanlainen kuin me muutkin, mutta valitettavasti hänellä on erilaisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta verrattuna muihin ihmisiin.
Jono syntyi vuonna 1985 Iso-Britanniassa, mutta ei näyttänyt aivan samanlaiselta, kuin muut vauvat.
Hänellä oli Treacher Collins -oireyhtymä, harvinainen synnynnäinen sairaus, jonka takia hänen kasvoluut eivät kehittyneet symmetrisellä tavalla.
Hänen vanhempansa eivät kyenneet hyväksymään poikaansa ja hylkäsivät hänet.
”Sosiaalityöntekijät löysivät minulle henkilön, joka piti minusta huolta. Tämä henkilö oli nimeltään Jean”, Jono kertoo vuonna 2015 järjestetyssä konferenssissa.
On tärkeää tietää, että oireyhtymä ei vaikuta millään tavalla aivotoimintaan. Jono oli aivan tavallinen ihminen, mutta tuli siitä huolimatta kiusatuksi ulkonäkönsä takia.
Tästä huolimatta Jono päätti ottaa positiivisen asenteen elämään ja levittää hyvää mieltä. Tänä päivänä 34-vuotias Jono on omistanut elämänsä saman oireyhtymän omaavien ihmisten auttamiseen.
Hän tapaa lapsia ja antaa heille toivoa ja keskustelee heidän vanhempiensa kanssa tilanteesta.
Jono kertoo, että hänen biologiset vanhempansa eivät edelleenkään halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mies ei lannistu, vaan kertoo yhden asian vaikuttavan hänen koko elämänkatsomukseensa: ”Oikealla asenteella voi saavuttaa mitä tahansa.”
Jonon asenne elämään inspiroi myös minua olemaan kiitollinen siitä, mitä kaikkea minulla on.
Me kaikki voimme olla positiivisia ja auttaa muita voimaan paremmin. Joskus pienikin teko voi merkitä toiselle todella paljon.
