Sairas 4-vuotias tiesi kuolevansa syöpään – kertoi äidille aikovansa odottaa tätä taivaassa

Nuorena vakavasti sairastuvat lapset tuntuvat aikuistuvan hyvin nopeasti. Heidän lapsuutensa viedään pois sairauden myötä ja monesti tuntuu siltä, kuin he muuttuisivat ikäisiään viisaammiksi ymmärtäen, ettei mitään pidä ottaa itsestäänselvyytenä silloin, kun tietää lopun olevan edessä.

Ajatus siitä, että lapselta vietäisiin koko lapsuus pois, on hirvittävä. On mahdotonta edes yrittää kuvitella sitä tuskaa, jota vakavasti sairaiden pienten lasten vanhemmat tuntevat.

4-vuotias Nolan Scully on yksi rohkeimmista ja viisaimmista nelivuotiaista, joista olen koskaan kuullut. Marraskuussa 2015, kun Nolan oli 3-vuotias, hänellä diagnosoitiin rhabdomyosarkooma – joka on harvinainen lasten syöpä.

Siinä ja silloin Nolanin vanhempien elämältä vedettiin matto alta. Vain heidän lapsensa terveydellä oli enää väliä, joten vanhemmat tekivät kaikkensa yrittäessään auttaa Nolania. Ja mikäli parantuminen ei olisi mahdollista, ainakin he voisivat varmistaa, että poika saisi viettää viimeiset vuotensa mahdollisimman mukavasti.

Käytyään yli vuoden ajan hoidoissa lääkärit joutuivat kertomaan vanhemmille, ettei 4-vuotiaalla Nolanilla enää ollut toivoa.

Pieni Nolan kuitenkin hyväksyi itse kohtalonsa nopeammin kuin hänen äitinsä. Äiti ei halunnut edes kuvitella sitä ajatusta, ettei Nolan enää pian olisi heidän vierellään, mutta tuo rohkea 4-vuotias poika kuitenkin tiesi itse, mitä tuleman piti.

Eräänä iltana äiti huomasi pojan olevan selvästi kovissa kivuissa. He molemmat ymmärsivät, ettei pojalla enää ollut paljoa aikaa. Äiti kertoi myöhemmin Shared-sivustolle käyneensä silloin poikansa kanssa seuraavan keskustelun:

Äiti: Muruseni, hengittäminen taitaa sattua, eikö vain?

Nolan: Nooh… joo, se sattuu.

Äiti: Olet kovissa kivuissa juuri nyt, eikö vaan muruseni?

Nolan: (Katse maassa) Joo…

Äiti: Murunen, tämä syöpähomma on ihan tyhmää. Sinun ei ole pakko enää taistella.

Nolan: (Onnesta hehkuen) AI EI OLE PAKKO?? Mutta minä taistelen sinun vuoksesi äiti!

Äiti: Eii kulta! Niinkö sinä olet tehnyt?? Taistelit äidin vuoksi?

Nolan: No TIETTY!

Äiti: Nolan Ray, mikä on äidin tehtävä?

Nolan: Pitää huolta, että minä olen TURVASSA (iso hymy kasvoilla).

Äiti: Muru… En voi tehdä sitä enää täällä. Ainoa tapa, jolla voin pitää sinut turvassa on taivaassa (sydämeni särkyi).

Nolan: Joooten, minä menen nyt taivaaseen leikkimään siihen asti, kunnes sinä tulet! Sinähän tulet myös?

Äiti: Tietysti!! Sinä et pääse eroon äidistä noin helpolla!

Nolan: Kiitos Äiti!!! Minä menen leikkimään Hunterin, Bryleen ja Henryn kanssa!

Nolanin ja hänen äitinsä käymä viimeinen keskustelu.

Seuraavana päivänä Nolan vaipui ikuiseen uneen. Pian sen jälkeen äiti päätti jakaa perheen tunteikkaan matkan kaikkien luettavaksi sosiaalisessa mediassa, jotta he voisivat tarjota tukea muille vanhemmille samassa tilanteessa.

Two months. Two months since I've held you in my arms, heard how much you loved me, kissed those sweetie "pie" lips. Two…

Gepostet von NolanStrong am Dienstag, 4. April 2017

Ole hyvä ja jaa tätä, jotta muut ihmiset, joilla on sairaita perheenjäseniä, voivat lukea tämän. Voi olla rauhoittavaa lukea tai kuulla muista ihmisistä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Tämä voi tarjota heille lohtua sekä tukea.