Vanha sanonta kuuluu, että kriisien aikana ihmiset näyttävät todelliset karvansa, eli sen millaisia oikeasti ovat.
Jos se pitää paikkansa, niin silloin rekkakuski David Frederciksen on toden totta raudanluja sankari. Hän oli ajamassa moottoritiellä, kun hän huomasi 110km/h ajavan auton törmäävän puoliperävaunuyhdistelmään, jolla oli lastina bensaa.
Lienee sanomattakin selvää, että edessä oli katastrofi, kun savun ja romujen keskeltä nousi vain sakeaa savua tulisen myrskyn keskeltä, kertoo ABC news.
– Näin vain vilauksen auton nokasta, joka näytti olevan menossa väärään suuntaan. Se oli melko iso räjähdys ja sitten auto, tie – aivan kaikki – oli tulessa, Fredericksen kertoo.
Koko tilanne tallentui miehen rekassa olleeseen kojelautakameraan.
Fredericksonin kollega Walter Letterman kuvitteli, että kaikki osalliset olivat varmasti kuolleet onnettomuudessa tai sitä seuranneessa räjähdyksessä.
Fredericksen pelkäsi ystävänsä olevan oikeassa, mutta samalla hän tiesi, että heidän oli tehtävä jotain. Hän pysäytti oman ajoneuvonsa turvallisen etäisyyden päähän, otti palosammuttimen käteensä ja lähti juoksemaan kohti tulipaloa.
Päästyään onnettomuuspaikalle Fredericksen teki parhaansa yrittäessään hillitä villinä roihuavia liekkejä.
– Kun nousin rekasta ja irrotin sokan (jauhesammuttimesta) aloin vain automaattisesti rukoilla. ’Luoja, älä anna minun kohdata ketään puoliksi kuoliaaksi palanutta kiljuvaa ihmistä taistelemassa hengestään tai lapsia siellä’. Tarkoitan, etten halunnut kohdata sellaista näkyä. Ensimmäinen reaktioni oli, että he ovat kaikki kuolleet.
Käsittämätön löytö
Kaikkien onneksi hän oli väärässä. Kaiken sen kaaoksen ja kauhun keskellä hän havaitsi jotain, mikä vei välittömästi hänen huomionsa.
– Näin pienen pään nousevan ylös takaistuimella ja ajattelin heti ’Wow, he ovat elossa!’, hän kertoo CBN:lle.
Kävi ilmi, että autossa olivat jumissa 51-vuotias nainen sekä pieni lapsi, joka oli naisen lapsenlapsi.
– Huomasimme naisen etupenkillä potkivan penkkiä sekä ovea yrittäessään päästä ulos ja kun me avasimme oven, huomasimme 2-vuotiaan pienen tytön auton takapenkillä, Fredericksen selittää.
– Kuulin metallin vääntyvän. Olen melko isokokoinen kaveri ja jos katsoitte videon, niin voitte nähdä, kuinka vaikeaa minun oli saada ovea auki.
Valjastaen kaikki voimansa ja rukoillen apua suuremmilta voimilta Fredericksen kuitenkin jatkoi kamppailua saadakseen oven auki. Pian näyttikin siltä, että joku vastasi hänen rukouksiinsa.
Vain minuuteissa paikalle saapui muita autoilijoita auttamaan ja yhdessä he onnistuivat vääntämään jumissa olleen oven auki.
– Silloin näin taas sen pienen pään takapenkillä ja huomasin silmäkulmastani muiden ihmisten olevan tulossa apuun. Minä kurottauduin auton sisään takapenkille ja nappasin tytön. Kurotin ja hän tarttui minun kaulaani käsillään.
– Hän oli melko onnellinen, kun sain hänet ulos sieltä.
Vauva ja hänen isoäitinsä kiidätettiin turvaan autosta juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Välittömästi heidän poistuttuaan paikalta auto leimahti liekkeihin jättäen lopulta jäljelle vain karrelle palaneen hiiltyneen rungon.
Onnettomuudessa osallisena ollutta rekkaa kuljettanut Scott Swanson myöntää, ettei ymmärrä, miten tilanteesta selvittiin.
– En voi käsittää, miten me kaikki selvisimme siitä hengissä.
Käsittämätöntä ihmettä vauhditti myös se, ettei Fredericksen ollut saanut palovammoja mihinkään osaan kehoaan, vaikka hän kosketti liekehtivää autoa käsillään auttaessaan lasta ulos sieltä.
– Auto oli tulessa, enkä saanut palovammoja. Se ei ollut kuuma, Fredericksen kertoo itse.
Hän uskookin ylempien voimien varjelleen sekä häntä että autossa olleita ihmisiä tuona hädän hetkenä.
– Jos olisin ajanut ohi 20 sekuntia aiemmin, olisin ollut kaukana paikalta. Jos se olisi tapahtunut 10 sekuntia aiemmin, hän olisi törmännyt minuun. En ole koskaan tavannut tätä naista, mutta olen hyvin iloinen, että pystyin auttamaan heitä. Vaikutti käsittämättömältä, että he olivat kunnossa. Tarkoitan sitä, etten uskoisi kenenkään voivan selviytyä tuollaista. Ihan tosi.
Oli sitten kyse suojelusenkeleistä tai jostain muusta suuremmasta voimasta, niin meidän on kaikkien syytä kunnioittaa ja kiittää David Frederickseniä hänen uskomattomasta urheudestaan sekä uroteostaan. Tällaisia tilanteita on vaikea kuvailla millään muulla termillä kuin ihmeellä. Jaa tätä kunnioittaaksesi rekkamiehen nopeaa ja urheaa toimintaa!
