Näin kirje jatkuu:
”Yli kuuden ja puolen vuoden ajan olimme yhdessä päivät ja yöt. Olemme harjoitelleet yhdessä, harjoitelleet sitten lisää, ja kerranneet kaiken vielä uudestaan jotta voisit tehdä niitä kaikkia mahtavia asioita joita teit poliisin ja yhteiskunnan palvelemisen nimeen.
Olet auttanut meitä paikantamaan ja pelastamaan kadonneita ihmisiä, antaen heidän läheisilleen suurimman mahdollisen lahjan. Olet löytänyt kuolleita ihmisiä, antaen heidän omaisilleen mielenrauhan.
Olet löytänyt pieniä ja suuria todisteita rikospaikoilta.
Olet löytänyt vaarallisia huumeita ja ampujien jälkeensä jättämiä hylsyjä. Olet jäljittänyt ja ottanut kiinni suuren määrän varkaita.
Olet itse pidättänyt varkaita jotka valitsivat juoksukilvan sinua vastaan. Olet taistellut aggressiivisia jalkapallohuligaaneja vastaan ja saanut päällesi papaatteja, pulloja, ja kiviä. Olet kärsivällisesti ottanut rapsutuksia vastaan kaikilta poliisiesityksiä seuranneilta lapsilta ja ottanut kuvia heidän kanssaan. Yksi toisensa jälkeen.
Olet suojellut minua, olet suojellut virkaveljiämme ja olet suojellut vaarassa olleita ihmisiä aina paikalla ollessasi.
Teit aina kaiken mitä pyysin sinua tekemään ja teit sen kaiken pirun hyvin. Sinut nimettiin kahdesti vuoden poliisikoiraksi. Olemme kolaroineet ja pyörineet yhdessä katon kautta ympäri kiivaiden hälytysajojen seurauksena.
Uudestaan ja uudestaan karistit tomut turkistasi ja nousit ylös jatkamaan työtäsi. Viime kerran jälkeen se ei vain enää ollut mahdollista.
Rakas ystäväni Yack, ikävöin sinua. Jätit jälkeesi valtavan tyhjiön.
Ohut sininen viiva on nyt entistäkin ohuempi.”
Tässä on Fredrikin alkuperäinen kirjoitus ruotsiksi:
Olipa hieno tapa muistaa sankarillista poliisikoiraa! Jaa tämä tarina Facebookissa!