Kaikki varmasti muistavat ensimmäisen opettajansa. Olisikin vaikea unohtaa ihmistä joka laittoi pitkän koulutaipaleemme alulleen.
Opettajille tilanne on kuitenkin yleensä hieman toinen, sillä oppilaita on niin paljon. Joissakin maissa ja osavaltioissa opettaja pysyy vaikkapa toisen vuosiluokan opettajana koko ajan, eli hän saa joka vuosi uuden oppilasryhmän.
Voimme vain arvailla kuinka montaa oppilasta lähes 50 vuotta opettajana toiminut Lorly Schik on opettanut. Hän kuitenkin muistaa käytännössä kaikki entiset oppilaansa, ja juuri siksi hän säpsähtikin eräänä päivänä katsellessaan television aamu-uutisia…
Lorly Schik aloitti pitkän työuransa opettajana jo 1940-luvulla Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lämminsydäminen nainen opetti lukemattomia oppilaita aina vuoteen 1989 asti jolloin hän jäi eläkkeelle.
Vuosia myöhemmin hänen aviomiehensä kuoli, ja 90-vuotias Lorly muutti vanhuksille suunniteltuun asuntoyhtiöön. Eräänä päivänä hän katseli televisiota muina naisina, kun ruudun toiselle puolelle ilmestyi tuttu kasvo uutisia lukemaan.
Lorly Schik otti esille vanhan koulun vuosikirjan, ja löysi sieltä uutistenlukijan.
Kuinka ollakaan, yksi Minneapolisin kaupungissa toimivan tv-kanavan KARE 11:n uutistenlukijoista oli Lorlyn entinen oppilas. Oli kulunut melkein 30 vuotta siitä kun Cory Hepola oli Lorlyn oppilaana, mutta Lorly muisti hänet vieläkin!
Lorly päätti heti kirjoittaa kirjeen pojan vanhemmille.
”Katson ylpeänä kuinka entinen esikouluoppilaani on uutistenlukijana KARE 11 -tv-kanavalla. Voin vieläkin kuvitella tuon tummahiuksisen pienen pojan istuvan luokassani pöytänsä ääressä!” Hän kirjoitti.
Vanhemmat tietenkin välittivät viestin pojalleen.
”Minun täytyi tavata hänet uudelleen”, uutistenlukija sanoi, ja niin tapaaminen järjestettiin. Opettaja ja oppilas tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa noin kolmeen vuosikymmeneen!
He istuivat alas käymään läpi vanhoja muistoja, ja puhuivat kaikesta mitä oli tapahtunut vuosien varrella.
Lorly oli säästänyt kaiken mahdollisen noilta ajoilta, mukaan lukien kirjeen jonka hän sai Coryn äidiltä vuonna 1988.
“Minun oli pakko kirjoittaa ja kiittää siitä että teitte Coryn ensimmisestä kouluvuodesta ihanan kokemuksen. Hän nautti joka minuutista ja kyynelehti viimeisenä koulupäivänä kun hän tajusi ettette enää tulisi olemaan hänen opettajansa ensi vuonna. Teillä oli todella positiivinen vaikutus Coryn ja monien muiden elämään, ja teidän tulisi olla erittäin ylpeä opettajantaidoistanne”, kirjeessä luki.
Vanhat muistot saivat molemmat kyyneliin.
Olipa hienoa että he saivat tavata toisensa niin pitkän ajan jälkeen!
Voit katsella englanninkielisen jutun jälleennäkemisestä alta:
Onpa hienoa, että opettajat muistavat oppilaansa vielä vuosikymmenien jälkeenkin! Se osoittaa kuinka paljon he välittävät oppilaistaan. Jaa tämä tarina Facebookissa jos se sai sinutkin muistelemaan entisiä opettajiasi!
Julkaistu Newsnerissä, tykkää meistä Facebookissa.
