Muiden luokkalaisten suunnatessa kohti luokkaretken aluetta, Ryan jäi yksin pyörätuolinsa kanssa. Hänen edessään oli kivikkoinen maasto, jonne pyörätuolilla ei ollut asiaa. Ryan tunsi olonsa voimattomaksi: miten ihmeessä hän pääsisi muiden luokkalaisten luokse?
Jim Freeman oli neljännen luokan opettaja, joka oli valvojana kouluretkellä. Hänen tehtävänään oli varmistaa, että kaikki sujui suunnitellusti. Jim kuuli ohimennen, kun Ryan toivoi kovasti pääsevänsä mukaan oppilaiden kanssa toimintaan, hän pysähtyi ja käveli perheen luokse. ”Me voimme tehdä sen”, Jim sanoi Today-sivuston mukaan.
Apunaan hän käytti reppua, johon Ryan nostettiin. Samassa he olivat jo matkalla kohti muita lapsia ja Ryan pääsi nauttimaan luonnosta ja ihastelemaan fossiileja.
Äiti oli niin iloinen ja räpsi parivaljakosta kuvia sosiaalisessa mediassa julkaistavaksi. Hän julkaisi viestin, jossa hän kiittää opettajaa vuolaasti toiminnastaan.
Samassa tuhansia positiivisia viestejä alkoi tulla ihmisiltä kunnioittaen opettajaa ja ylistävän häntä sankarina.
Shelly uskoo, että kaikki voivat oppia yhden tärkeän opin tarinasta:
”Maailma tarvitsee toivoa. Maailma tarvitsee rakkautta. Joskus ihmiset tuntevat olonsa kiusalliseksi astua tilanteeseen ja sanoa ’hei, anna minun auttaa sinua’. Varsinkin silloin, kun autettavalla on jokin vamma, koska useat ihmiset eivät tiedä kuinka auttaa heitä. Luulen, että tämäntyyppinen toiminta auttaa ihmisiä samaistumaan ja huomaamaan, että auttaminen ei ole niin kiusallista.”