Toiset rakastavat kissoja, toiset taas toivovat saavansa paijata suloista koiranpentuja. Eläimillä totisesti on paikka meidän ihmisten sydämissä.
Jotkut ihailevat tiikereitä, koska ne ovat niin vaikuttavia olentoja, kun taas jotkut ovat täysin hullaantuneita hevosista.
Jotkut eläinlajit ovat kuitenkin niin harvinaisia, että meillä on tuuria, jos saamme nähdä niitä edes kuvissa.
Borneonkissa on tästä hyvä esimerkki. Se on yksi pienimmistä villikissalajeista maailmassa – ja yksi uhanalaisimmista.
Suurin osa ei ole edes tiennyt niiden olemassaolosta… Ennen kuin nyt.
Vasta vuonna 1992 ensimmäinen borneonkissa saatiin otettua kiinni tutkimuksia varten.
Siitä lähtien on tiedetty, että tämä ujo kissapetolaji tykkää elää viidakon siimeksessä, piilossa muulta maailmalta.
Nyt tutkijat ovat viimein onnistuneet saamaan video- ja kuvamateriaalia tästä mystisestä lajista, pitkän työn ja 50 viidakkoon piilotetun kameran avulla.
Tämä borneokissa osui kuviin noin 65 kilometrin päässä luonnollisesta elinympäristöstään, mikä hämmensi tutkijoita.
Pääasiasta sademetsistä koostuvalla Borneon saarella asuu koko borneonkissapopulaatio, noin 2 500 kissaa.
Koska kissalaji liikkuu pääasiassa öisin, ja koska populaatio on niin pieni, on borneonkissojen näkeminen luonnossa erittäin harvinaista.
Niitä ei ole päästy tutkimaan kunnolla, joten asiantuntijat eivät tiedä, mitä ne syövät ja miten ne lisääntyvät.
Se kuitenkin tiedetään, että monien muiden Borneolla elävien lajien tapaan borneonkissoja uhkaa sademetsien hakkuu.
Kameroihin osunut yksilö on poikkauksellisen värinen, verrattuna muihin lajitovereihinsa. Borneonkissoilla on yleensä kastanjanruskea turkki ja valkoinen juova hännän alla (kuva yllä).
Yksi osoitus borneonkissan harvinaisuudesta:
Niiden elinalueella asuville ihmisille teetettiin tutkimus, jossa lähes kaikki tunnistivat puuleopardin, leopardikissan, litteäpääkissan ja marmorikissan kuvista – mutta eivät borneonkissaa.
Selvittääkseen lisää näistä mystisistä villikissoista, tutkijat Muhammadiyah University of Palangkarayasta, University of Exeteristä ja Oxford Brookes Universitysta asettivat viidakkoon 50 kameraa.
Meni lähes kuukausi, ennen kuin ensimmäiset merkit lajista ilmestyivät kameroihin.
Suojellakseen borneonkissoja salametsästykseltä, tutkijat eivät paljasta, millä alueella niitä on havaittu.
”On paljon, mitä emme vielä tiedä Borneon sademetsistä, ja aika käy vähiin”, yksi tutkijoista toteaa tiedotteessa.
Toivottavasti yhä useampi ihminen oppii arvostamaan kaikkia eläinlajeja, ja tajuaa, että niillä kaikilla on tärkeä tehtävä ekosysteemissä. Yksikään laji ei saa enää kuolla sukupuuttoon ihmisten toiminnan seurauksena.
Katso videopätkä tästä upeasta kissapedosta:
Jotkut voivat ajatella, että tutkijat näkivät liikaa vaivaa vain löytääkseen kissan. Mutta se juuri tekee tästä tarinasta tärkeä.
Toivottavasti heidän tekemänsä työ voi auttaa pelastamaan tämän lajin tulevaisuudessa.
Jaa artikkeli Facebookissa, jotta ystäväsikin saisivat tietää harvinaisista ja uhanalaisista borneonkissoista.
