Eräänä talvena mies sairastui ja oli selvää, että hän ei tulisi pysymään enää kauaa hengissä. Kamalana hetkenä mies päätti kertoa vaimolleen salaisuuden, joka oli äärimmäisen tärkeä.
Mies sanoi: ”Halusin koko elämäni ajan tehdä sinusta onnellisen. Toivon, että olen onnistunut siinä. Ja, kulta, älä ole vihainen minulle, mutta olen valehdellut sinulle koko elämäni ajan.”
Vaimo oli luonnollisesti järkyttynyt, eikä hän ymmärtänyt, mistä oli kyse.
Vanha mies kuitenkin jatkoi: ”Mi-Minä en oikeastaan pidä piirakankuoresta.”
Vaimo meni sanattomaksi. Hetken kuluttua hän kysyi, miksi mies ei ollut maininnut asiasta mitään.
Aviomies vastasi: ”Sain eniten iloa siitä, kun tiesin, että pystyin tekemään sinut onnelliseksi jälkiruoan avulla, joka ei olisi koskaan voinut tuottaa minulle suurempaa iloa.”
Tämän jälkeen vanha pariskunta katsoi toisiaan liikuttuneesti, mutta samalla hymyillen.
Tämän jälkeen vanha rouva sanoi: ”Me olemme pariskunta. Kaikkien näiden vuosien ajan olen yrittänyt tehdä sinut onnelliseksi kertomalla, että minä rakastan täytettä… vaikka oikeasti pidän enemmän kuoresta.”
Emme tiedä, onko tämä tarina todellinen vai ei — sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska tällaista on aito rakkaus, jossa oma puoliso asetetaan ehdoitta etusijalle.
Jaa tämä artikkeli, mikäli se kosketti sinua — ja myös sen vuoksi, että sillä on tärkeä opetus meille kaikille!