Lenkkeily ja yleisesti luonnossa liikkuminen tekee erittäin hyvää mielelle ja sielulle.
Prosessi on usein samanlainen – valmistaudut henkisesti, laitat kengät jalkaasi ja menet juoksemaan tavallisen kierroksen.
Joskus saatat arkipäiväisillä juoksulenkeillä törmätä kuitenkin tilanteisiin, joissa täytyy toimia erittäin nopeasti.
Kysy asiaa vaikka tältä lenkkeilijältä, joka oli juoksemassa metsäpolulla, kun hän näki edessään pienen pienen olennon.
Hän ei aluksi ymmärtänyt, mikä se oli, mutta eläin näytti aivan vastasyntyneeltä. Mies tajusikin lopulta, että kyseessä oli linnunpoikanen.
Juuri kuoriutunut poikanen oli luultavasti pudonnut pesästään.
Linnulla oli erittäin pienet tai oikeastaan olemattomat mahdollisuudet selvitä luonnossa yksin. Sen pesääkään ei löytynyt mistään.
Onneksi lenkkeilijän sisko työskenteli eläinlääkärinä – ja tämä on vasta tarinan alkua…
Päivä 1
Tältä linnunpoikanen näytti ensimmäisenä päivänä, kun se löydettiin.
Moni ei eläintä katsomalla kykene kertomaan, minkä lajinen se on, sillä monilla voi olla vaikeuksia todeta, että se on edes lintu.
Päivä 2
Pieni, alaston linnunpoikanen kuljetettiin nopeasti lenkkeilijän siskon luokse. Lintu sai maata ”hautomossa”, joka oli oikean lämpöinen ja kostea.
Lintu sai vastoinkäymisten jälkeen nimekseen ”Dumpling.”
Päivä 3
Lintu sai päivässä ruokaa puolen tunnin välein 14 tunnin ajan.
Linnusta huolehtiminen kävi kokopäivätyöstä ja sen ruokalistalla oli muun muassa matoja, heinäsirkkoja ja surviaisia.
Päivä 4
Jo neljän päivän jälkeen ensimmäiset höyhenet alkoivat kasvaa. Eikö olekin uskomatonta, kuinka nopeasti lintu kehittyy?
Mielenkiintoinen huomio: linnun vaistot ovat äärimmäisen terävät, vaikka sen silmät eivät ole vielä edes kehittyneet. Lintu kävi tekemässä tarpeensa pesänsä laidalle, jotta sen peti ei likaantuisi.
Päivä 5
Lisää höyheniä – poikanen alkaa vihdoin muistuttamaan lintua!
Päivä 6
Silmät olivat alkaneet kehittymään ja siivet aukesivat.
Päivä 7
Tunnistatteko, mikä lintu on kyseessä?
Päivä 8
Ruokahalu on kasvanut! Lintu söi jokaisella ateriallaan 3 suurta matoa / surviaista, kertoo eläinlääkäri.
Päivä 9
Lintu voitiin voihdoin ottaa pois hautomosta, kun se oli kasvattanut itselleen tarvittavan höyhenpeitteen.
Päivä 10
Dumpling sai tutustua uuteen kotiinsa, jossa oli uudenlaisia materiaaleja.
Päivä 11
Lintu oli vielä niin nuori, että sen pyrstö ei ollut vielä kunnolla kehittynyt.
Alla olevassa kuvassa lintu istuu ensimmäisen kerran omalla oksallaan! Kehitystä.
Päivä 12
12 päivän jälkeen lintu pystyi jo syömään itse, eikä se vaatinut jatkuvaa huolenpitoa. Sen ruokavalioon lisättiin siemeniä.
Päivä 13
Kahden viikon jälkeen linnunpoikanen opetteli kävelemään keppinsä päällä, vahvistaakseen voimia ja tasapainoa.
Päivä 14
Alla olevassa kuvassa lintu on kahden viikon ikäinen. Eikö aika kulukin nopeasti?
Päivä 17
Lintu sai itselleen suuremman häkin. Häkkiin oltiin laitettu lisää oksia ja lehtiä, jotta lintu tottuisi luonnolliseen ympäristöönsä.
Päivä 22
Lintu sai totutella luontoon, jonka seurauksena se laitettiin aika ajoin kävelemään terassille.
Dumpling sai samalla mahdollisuuden nähdä ja kuulla lajitovereitaan.
Päivä 23
Varpusella on erittäin kaunis hyöhenpeite.
Päivä 25
Linnun höyhenpeite tarjoaa loistavan suojavärityksen luonnossa.
Päivä 26
Oli tärkeää antaa linnulle enemmän ja enemmän ruokaa, kunnes tärkein päivä koitti…
Päivä 29
”Dumpling rakasti kaikkia uusia oksia, joita toimme sille”, kertoo eläinlääkäri.
Päivä 33
Oli koittanut päivä, jolloin lintu oli valmis lähtemään kodistaan. Kova myrsky ja sade kuitenkin siirsivät lähtöä muutamalla päivällä…
Päivä 36
Myrsky oli vihdoin laantunut ja oli aika päästää lintu vapaaksi.
© Imgur
Lenkkeilijä ja hänen siskonsa veivät linnun sinne, mistä se oltiin alunperin löydetty – he toivoivat, että lintu löytäisi sisaruksensa.
Muutaman minuutin jälkeen lintu nousi ja lensi lähimmälle puunoksalle. Lintu alkoi hyppiä oksalta oksalle ja syödä vihreitä nuppuja. Juuri niin kuin villin eläimen kuuluukin!
Tämä tarina päättyi erittäin onnellisesti. Voimme kiittää siitä koulutettua eläinlääkäriä ja hyväsydämistä lenkkeilijää, joka ei halunnut jättää lintua oman onnensa nojaan.
Lintu pelastui varmalta kuolemalta ja me saimme lukea kauniin tarinan siitä, kuinka nopeasti lintu kasvoi kaljusta poikasesta täysikasvuiseksi!
Jaa artikkeli Facebookissa, mikäli haluat, että ystäväsikin lukevat tämän suloisen linnunpoikasen tarinan – ja suuri kiitos kahdelle ihmiselle, jotka pitivät siitä huolta!
