Ei ole sattumaa, että vanhemmilla on voimakas vaisto suojella vastasyntyneitä lapsia. Sen tarkoitus on auttaa lajiamme selviytymään ja varmistaa, että kaikkein haavoittuvimmat saavat tarvittavan rakkauden ja tuen.
Vanhemmilla on siis erittäin vastuullinen rooli; vastasyntyneet lapset tarvitsevat sataprosenttista hoitoa ja hellyyttä. He ottavat tämän vastuun tosissaan, koska he tietävät, että heidän täytyy.
Kristal Amezquita pelästyi pahemman kerran, kun hän huomasi lääkärin pudottaneen vauvansa lattialle. Tyrmistynyt äiti ei voinut uskoa, mitä lääkäri sen jälkeen sanoi hänelle.
Kristal oli 21. raskausviikollansa, kun hän saapui sairaalaan kovien kipujen merkeissä huhtikuussa. Kivut vatsassa olivat kasvaneet sietämättömiksi ja hoitajien oli kutsuttava lääkäri paikalle.
Kristal kertoi Love What Matters -sivustolle tapahtumien kulusta tarkemmin: ”sikiökalvoni olivat puhjenneet ja lapsivettä oli alkanut vuotamaan (mikä tarkoittaa sitä, että olin synnytysvaiheessa – kipu, jonka koin olivat supistuksia).”
Kristal kertoo myös, että hän oli saanut infektion ja lääkärit sanoivat, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa:
”Ensimmäinen oli raskauden jouduttaminen ja toinen oli se, että keholleni annettaisiin ohjat.”
Vauvan selviytyminen synnytyksestä oli hyvin epätodennäköistä. ”Koin tilanteessa edelleen supistuksia ja ne alkoivat esiintyä yhä tiheämmin”, Kristal kertoo.
Kristal päätti, että hän tilanteen hoituvan luonnolliseen tahtiin. Hänet siirrettiin toiseen vuoteeseen, ja samassa synnytys käynnistyi. ”Kahden työnnön jälkeen minulta kysyttiin halusinko pitää häntä sylissä, mutta halusin aluksi istukan pois alta”, hän kertoo.
Kun vauva syntyi Kristal hän näki jotain, joka tulee seuraamaan häntä kuin varjo koko elämän ajan.
”Olin niin shokissa, kun näin synnytyslääkärin pudottavan vauvan, kun hän tuli ulos. Hän sanoi minulle toistuvasti, että ’kaikki on ok, olet nuori, sinä tulet saamaan vielä monta’. Kuinka voit kertoa minulle, että minä olen ok, kun olen juuri menettänyt poikani?! En voinut uskoa, mitä juuri oli tapahtunut”, Kristal ihmettelee kirjoituksessaan.
Vauva painoi vain 220 grammaa syntyessään eikä selviytynyt synnytyksestä.
Kristal kertoo, että hän ei koskaan tule unohtamaan häntä: ” Hän on aina rukouksissamme. Tiedän, että hän on sydämessäni ja se antaa minulle lohtua.”
Kristal, olen niin pahoillani menetyksestäsi. En voi uskoa lääkärin kommenttia. Hänen ei olisi pitänyt sanoa noin äidille, joka juuri menetti poikansa.
Lähetän sinulle ja perheellesi voimia!