Cesur pysyi Mehmetin vierellä, kun hänet haudattiin. Koira ei halunnut jättää omistajaansa. Se vain seisoi menehtyneen ystävänsä vierellä. Uskollisesti.
Hautajaispäivänä Cesur sai kunnian johtaa arkunkantajat omistajansa haudan luokse.
Ali vei jälkeenpäin Cesurin kotiinsa. Cesur kulki päivittäin pitkiä kävelylenkkejä – ja palasi kotiin hetken kuluttua. Suomessa tai kaupungeissa tämä ei olisi ehkä toiminut, mutta veikkaan, että Cesur oli kotoisin maaseudulta.
Oli miten oli – Eräänä päivänä Ali päätti seurata Cesuria. Ali oli luonnollisesti todella utelias selvittämään, mistä oli kyse.
Ali halusi todella tietää, mistä oli kyse. Hän seurasi Cesuria ja yllättyi suuresti, kun koira lopulta pysähtyi Mehmetin haudalle.
Cesur istui alas ja odotteli haudalle hetkeksi. Ehkä koira halusi osoittaa edesmenneelle omistajalleen kunnioitusta. Hautausmaan vahtimestari kertoi Alille, että koira oli tehnyt saman joka aamu. Ali liikuttui suuresti ja tunsi, kuinka kyyneleet alkoivat valumaan pitkin hänen poskiaan.
Tästä päivästä eteenpäin Ali kulki päivittäin Cesurin kanssa Mehmetin haudalle – toteuttaakseen koiransa toiveen ja kunnioittaakseen omaa isäänsä.
– Cesur on aina ollut todella uskollinen koira. Hän tulee asumaan minun luonani.
Lepää rauhassa, Mehmet! Alin ja Cesurin päivittäinen kävelylenkki kunnioittaa ihanalla tavalla isän muistoa.
JAA artikkeli Facebookissa, jos Cesur on mielestäsi ihana koira!