Dixien, Edwardin, ja Dannyn naapurissa asuva pariskunta koulutti etsintäkoiria. Yhdessä vaiheessa heillä oli koulutettavanaan koira nimeltä Saki. Koulutuksen suoritettuaan saksanpaimenkoira Sakin oli määrä lähteä vakituiseen työpaikkaan jonnekin kauas.
Eräänä päivänä Sakin käytös muuttui, ja se yritti kaikin keinoin päästä pois kotinsa takapihalta. Lopulta se onnistuikin.
Saki juoksi kadun yli ja hyppäsi Dannyn syliin, ja poika hymyili ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Silloin Dannyn elämä muuttui ja hänestä tuli kuin eri ihminen. Hänen puheongelmansa lievenivät ja hän pystyi viimein puhumaan kokonaisia lauseita. Hänen ensimmäinen lauseensa kuului ”Olen Sakin isä”. Danny tapasi ottaa koiran naamasta kiinni ja puhua sille.
Danny oppi myös käymään vessassa itse, heittämään palloa, ja muutenkin hänestä tuli taitavampi kaikin tavoin. Hänen motoriset taitonsa saavuttivat nopeasti hänen ikäistensä normaalin tason.
Valitettavasti Sakin koulutus päättyi, ja se valmistautui lähtemään Dannyn naapurista.
Dannyn adoptioäiti pyysi naapureitaan kysymään toimeksiantajaltaan voisiko Saki jäädä Dannyn luokse, mutta vastaus oli kieltävä. Naapurit kouluttavat koiria eräälle järjestölle. Sakia kouluttaneet naapurit kuitenkin olivat itse todistaneet kuinka hyvää Sakin läsnäolo teki Dannylle, joten he pyysivät järjetön edustajia tulemaan itse katsomaan ja todistamaan tilannetta.
Järjestöstä tultiinkin paikalle, ja vierailijoille ei jäänyt epäselväksi kuinka paljon Saki auttoi Dannya ja paransi tämän elämänlaatua. Niinpä Sakin annettiin jäädä Dannyn luo!
Kannattaa katsoa tämä englanninkielinen video Dannysta ja hänen koirastaan:
Jaa tämä sydäntälämmittävä tarina kaikille eläinten ystäville Facebookissa!
Julkaistu Eläinraamatussa, tykkää meistä Facebookissa.