Rehtaeh raiskattiin neljän hänen koulutoverinsa toimesta tuona iltana. Tämän lisäksi yksi pojista kuvasi koko tapauksen ja levitti valokuvaa myöhemmin koulussa kaikille.
Rehtaeh ei uskaltanut kertoa siitä äidilleen Leahille, mutta muutaman päivän kuluttua hän murtui täysin kotinsa keittiössä.
Leah ajoi tyttärensä välittömästi sairaalaan, mutta kukaan ei tuntunut olevan kovin kiinnostunut nuoren tytön kärsimyksistä, tai hänen auttamisestaan.
Polisii ei koskaan ottanut kyseisiä poikia kiinni edes kuulusteluja varten, eivätkä he edes suostuneet takavarikoimaan puhelinta, jossa poikien ottama kuva oli.
Vuoden tutkinnan kuluttua tapauksen tutkinta päättyi todisteiden puutteen vuoksi.
Samalal Rehtaehin elämä muuttui helvetiksi. Häntä kiusattiin koulussa ja internetissä – kaikki, myös hänen ystävänsä, olivat kääntyneet häntä vastaan. Sen lisäksi, että hän joutui elämään jo valmiiksi tapauksen jättämien traumojen kanssa, kiusaajat onnistuivat repimään nuo kipeät muistot aina uudestaan pinnalle.
Rehtaeh alkoi saada tekstiviestejä, joissa koulun oppilailta, joissa kyseltiin haluaisiko hän harrastaa seksiä heidänkin kanssaan. Tyttö tuli päivä päivältä ahdistuneemmaksi tilanteen takia.
”He eivät jättäneet häntä koskaan rauhaan. Hänet karkotettiin kaikista piireistä ja jopa hänen ystävänsä kääntyivät häntä vastaan. Ihmiset ahdistelivat häntä… eikä se tuntunut ikinä loppuvan”, Rehtaehin äiti kertoi CBC:lle.
Hän tipahti koulussa kympin oppilaasta hylättyyn ja lopulta hän jätti koulun kesken. Pian tilanne oli niin vaikea, ettei tyttö enää tahtonut elää.
Näin hän kirjoitti Facebookiin maaliskuussa 2013:
”Lopussa emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden.”
17 kuukautta raiskauksen jälkeen Rehtaeh hirttäytyi kotinsa vessassa. Kun hänen äitinsä sai lopulta lukitun oven auki oli jo liian myöhäistä.
Tyttö oli kärsinyt vakavia aivovammoja hapenpuutteen takia ja hänet kuljetettiin sairaalaan. Muutamaa päivää myöhemmin vanhemmat joutuivat tekemään raskaan päätöksen ja hänet irroitettiin hengityskoneista, jotka pitivät Restaehin hengissä. Jo ennen tätä lääkärit olivat kertoneet, että mahdollisuudet toipumiseen olivat olemattomat.
Poliisi ei ikinä pidättänyt ketään tapaukseen liittyen. Heidän mukaansa todisteita ei ollut riittävästi.
Restaehin isä, Glen Canning, sanoi, että hänen tyttärensä kuoli lopulta pettymykseen kiusaamisen sijaan, sillä kukaan koulusta tai poliisista ei suostunut tekemään asialle mitään.
Kerta toisensa jälkeen joudumme lukemaan uutisia lasten kiusaamisesta ja tilanteista, jossa kiusatut eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua tai tukea.
Vanhemmat pyrkivät kyllä tekemään kaikkensa, mutta kukaan ei vain halua kuunnella heitä. Ja kiusaajat taas saavat jatkaa koulussa aivan kuten mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Tähän on tultava muutos. En enää ikinä halua kuulla uutista, että joku pieni lapsi on joutunut ottamaan oman henkensä sen takia, että häntä on kiusattu ja yhteiskunta on pettänyt hänet.
Vaikka et olisi opettaja, rehtori taikka poliisi, niin me voimme kaikki yhdessä toiminnallemme varmistaa, että yhteiskuntamme on parempi ja turvallisempi paikka lapsille kasvaa. Kasvattakaa lapsenne oikein ja muistakaa kysyä heiltä, kuinka he voivat.
Se voi auttaa jo paljon edemmän kuin uskoisitkaan.