Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa iäkkäämmät ihmiset jätetään usein unholaan. He ovat yksin, elävät köyhyydessä ja joutuvat syömään huonoa ruokaa.
Välillä tuntuu, että olemme täysin unohtaneet heidänkin olevan ihmisiä, jotka ovat antaneet kaikkensa kasvattaakseen meidät sellaisiksi kuin olemme tänä päivänä.
Onneksi joukostamme löytyy kuitenkin myös arjen sankareita.
Juuri sen takia tästä myyjästä lukeminen saikin minut niin hyvälle tuulelle – tämä tarina kannattaa jokaisen lukea, vaikka tapahtumista onkin ehtinyt vierähtää jos useampi vuosi.
Marraskuisena päivänä seitsemän vuotta sitten muuan mississippiläismarketin asiakaskunta sai kokea jotain hyvin liikuttavaa.
Puolen päivän lounasruuhkan aikaan asiakkaiden joukossa oli iäkkäämpi herrasmies, joka oli maksamassa ostoksiaan kassalla. Mies kaiveli hitaasti viimeisiä kolikoitaan taskusta.
Mies nolostui tilanteesta kuitenkin hyvin pian. Hän sekosi laskuissa, oli hidas ja yritti ääni sekä kädet täristen pyydellä anteeksi muilta jonossa olevilta ihmisiltä.
Kukaan ei kuitenkaan olisi osannut ennakoida, miten kassalla töissä ollut myyjä tilanteeseen reagoi.
Yksi miehen takana kassajonossa olleista ihmisistä oli Spring Herbison Bowlin.
Facebook-kirjoituksessa, joka on nyt jaettu kymmeniä tuhansia kertoja, hän kertoo tuosta hetkestä.
”Tunsin lämpimän aallon sydämessäni asioidessani Wal-Martissa lounasaikaan. Vanhemman miehen ostokset olivat juuri menneet läpi kassasta ja hän sai kuulla niiden koko hinnan.
Hän katseli minua anteeksipyytävästi ja yritti laskea kädessään olevia kolikoita, joita hän hitaasti kaivoi taskuistaan. Hän sekosi laskuissa ja alkoi jo huolestua. Ääni väristen hän sanoi: ’Antakaa anteeksi’. Hänen kätensä ja äänensä värisivät yhtä aikaa miehen seistessä kassalla yrittäen laskea rahojaan.
Tämä ihana kassalla työskennellyt nainen otti miestä kiinni kädestä ja poimi kaikki siinä olleet kolikot tiskille sanoen; ’Ei hätää! Me voimme tehdä tämän yhdessä.’ Mies jatkoi anteeksipyytelyä kassalle ja minulle, vaikka yritin toistuvasti kertoa, ettei minua lainkaan haitannut hänen verkkaisuutensa.
He saivat yhdessä laskettua miehen rahat ja suoritettua ostokset kassalla loppuun maksun merkeissä, jonka jälkeen mies lähti.
Omalla vuorollani katsoin tätä mahtavaa kassaneitiä silmiin ja sanoin; ’Kiitos, kun olit niin kärsivällinen hänen kanssaan.’ Hän pudisti päätään ja vastasi:
’Ei sinun pitäisi joutua kiittämään minua siitä. Juuri tämä on pielessä maailmassamme, että olemme unohtaneet rakastaa ympärillämme olevia ihmisiä.’
Haluaisin olla enemmän kuin tuo kassaneiti.”
Ajatelkaa, kuinka monet ihmiset olisivat turhautuneet ja stresaantuneet tuossa tilanteessa. Joku olisi voinut jopa älähtää tälle vanhalle herrasmiehelle. On kuitenkin tärkeää välillä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja yrittää olla antamatta pienten turhien asioiden ärsyttää meitä.
Me kaikki vanhenemme ja olemme samassa asemassa joskus, jos olemme onnekkaita, jolloin mekin haluaisimme muiden olevan kärsivällisiä kanssamme.
Kuvitelkaa millainen paikka maailma olisi, jos vain näyttäisimme useammin kanssaihmisille välittävämme heistä.
Ole hyvä ja JAA tätä tunteikasta ja tärkeää sanomaa kaikille läheisillesi Facebookissa!