Yhtenä päivänä hän vain oli poissa. Se oli painajainen, jollaista kukaan vanhempi ei haluaisi joutua kokemaan – lapsen menettäminen ja ikuisen kaipauksen sekä ikävän tunne.
Sitä ei kuitenkaan voi enää muuttaa. Macy oli joutunut traagiseen auto-onnettomuuteen ja se oli täysin epäreilua sekä ennalta arvaamatonta. Nyt hänen äitinsä kaipasi nuorta tytärtä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.
Hän kaipasi viimeisiä hyvästejä sekä päätöstä tälle karmealle luvulle elämässään – onnettomuutta seuranneet päivät olivat Cindyn elämän vaikeimpia.
Sitten eräänä päivänä Cindy löysi kotoaan jotain. Ennen kuin hänen tyttärensä oli riistetty tästä maailmasta, hän oli jättänyt äidilleen lahjan, jonka arvoa ei voisi mitata rahassa – 25 käsinkirjoitettua kirjettä, joiden sisältö vaihteli kaikesta taivaan ja maan väliltä.
Mukana oli kirjeitä unettomia öitä varten, kirjeitä turhauttavien päivien varalle, kirjeitä arjen pieniin ongelmiin liittyen – ja kaikki oli tarkoitus avata silloin, kun äidistä eniten tuntuisi siltä, että hän tarvitsisi apua. Ja tuon kirjepinon päällimmäisenä oli kirjekuori, joka sai Cindyn jähmettymään paikalleen. Kirje, jonka päällä luki: ”Avaa minut… Silloin kun ikävöit minua”.
Äiti ei tiennyt, mitä hänen pitäisi ajatella. mitä hänen tyttärellään voisi olla kerrottavaa haudan takaa? Olisiko Cindy todellisuudessa edes valmis lukemaan näitä sanoja saadakseen viimein päätöksen tälle luvulle perheen elämässä?
Kädet täristen ja sydän jyskyttäen Cindy avasi hitaasti ja kirjeen. Sen sisään Macy oli kirjoittanut näin:
– Hei äiti. Olen pahoillani, että joudut kaipaamaan minua. Toivon, että missä ikinä oletkin ja mitä ikinä teetkin, niin kaikki on hyvin. Minä luultavasti kaipaan myös sinua. Jos totta puhutaan, niin en pidä kotoa pois olemisesta kovinkaan paljoa. Minulle iskee koti-ikävä todella nopeasti. Kun olin pieni ja asuin isän luona, odotin aina niitä hetkiä, kun pääsin luoksesi.
Luulen, että se johtui osittain siitä, että sinulla oli aina mahtavaa ruokaa kotona, mutta enimmäkseen se johtui vain siitä, että minä kaipasin sinua niin paljon. Tulen aina ja ikuisesti rakastamaan sinua. Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt minun vuokseni. / Macy Mathis.
Kirje oli juuri sitä, mitä Cindyn sydän oli kaivannut surun keskellä. Hän oli käynyt läpi elämänsä rankimpia hetkiä menetettyään tyttärensä, jota hän rakasti eniten koko maailmassa – mutta kaiken tuon surun ja kaipauksen keskellä tuo yksi kirje antoi hänelle mahdollisuuden viimeisiin hyvästeihin. Kirje, joka kertoi siitä, kuinka erityinen hänen tyttärensä oli ollut ja kuinka erityinen heidän välinen suhteensa oli.
Cindy pyyhki kyyneleet kasvoiltaan. Jonkin aikaa myöhemmin hän päätti julkaista kirjeen Facebook -sivustolla, jonka hän oli perustanut tyttärensä muistoksi. Samalla hän myös avasi omia tuntemuksiaan kirjeestä, joka tuntui tyttären viimeiseltä tervehdykseltä haudan takaa.
– Tämä kirje oli todella vaikea avata. Et voi edes kuvitella, kuinka paljon äiti kaipaa sinua! Ei ole sellaista sekuntia päivässä, ettenkö ajattelisi sinua. Sinä olet minun kallioni, minun paras ystäväni, minun kaikkeni.
– Me rakastamme sinua niin paljon, minun pieni tyttöni!! Äiti kaipaa sinua enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Kauniita unia, minun rakas ja ihana enkelini.