Sokea mies astui junaan opaskoiran kanssa: Matkustajien reaktio sai internetin kiehumaan raivosta

Avatar
Pietari Koskinen
 
5 huhtikuun, 2018
Pietari Koskinen Toimii Newsner Finlandin toimittajana Read about Pietari Koskinen

Erilaisten liikuntarajoitteiden ja vammojen kanssa eläminen ei ole koskaan helppoa, oli sitten kyse synnynnäisestä rajoitteesta tai myöhemmin syntyneestä.

Jokin sinulle ja minulle varsin arkinen ja tavallinenkin askare voi silloin olla todella haastavaa. Puhumattakaan sitten siitä, että sinun pitäisi matkustaa tai käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä.

Pelkkä töihinkin meneminen voi välillä osoittautua todelliseksi helvetiksi.

Juna-asemat, ruokakaupat, koulut ja bussit ovat kaikki asioita, jotka on luotu tavallisia ihmisiä silmällä pitäen.

Ja vaikka niistä saattaakin löytyä joitain helpotuksia, kuten esimerkiksi invapaikkoja tai ramppeja, niin se ei tarkoita, etteikö liikuntarajoitteinen ihminen tarvitsisi toisten apua välillä.

Vaikka yritämme useimmiten nähdä parhaat puolet kaikissa ihmisissä, niin joskus kaikki eivät kuitenkaan toimi niin.

Amit Patel on 37-vuotias lääkäri Englannista. Vuonna 2012 hän kärsi yllättävästä verenvuodosta silmiensä takana, joka aiheutti lopulta miehen sokeutumisen. Siitä lähtien hän on joutunut luottamaan apukoiraansa nimeltä Kika, voidakseen hoitaa arkisia asioita.

Amit liikkuu usein Lontoossa kaupungin keskustassa, mutta luotettavan Kikan avustuksesta huolimatta, se ei ole aina helppoa.

Maaliskuun 27. päivänä pelkkä työmatka osoittautui miehelle erittäin hankalaksi. Tilanne oli niin ikävä, että mies purskahti lopulta itkuun täydessä junassa, joka oli matkalla kohti Waterloo Eastin asemaa.

Näin Amit kirjoitti Twitterissä:

”Kävelimme aivan laiturin päätyyn asti kaatosateessa, jotta voisimme nousta junaan kohdasta, jossa on invalideille tarkoitettuja paikkoja. Vaikka pyysin koiraa etsimään penkin komennolla ”Etsi paikka”, kukaan junassa istuneista ihmisistä ei tarjonnut minulle paikkaansa tai apua. Jouduin seisomaan koko matkan selkä junan ovia vasten, jotta en kaatuisi. Se oli erittäin vaikeaa, sillä junan lattia oli läpimärkä. Olkaa hieman inhimillisempiä ihmiset!”

Tilanne ei kuitenkaan ollut vaikea pelkästään Amitille. Myös Kikalla oli vaikeuksia pysyä pystyssä täpötäyden junan liukkaalla lattialla, jossa se lenteli junan kaarteiden mukana puolelta toiselle.

Ei mitään uutta

Tuo päivä ei kuitenkaan ollut mikään poikkeus. Amit ja Kika joutuvat kokemaan päivittäin vastaavaa syrjintää. Tilanne on erittäin ikävä molempien heidän osaltaan, sillä opaskoirana Kikan työskentely on silloin erittäin vaikeaa, kun kukaan ei liiku.

”Ihmiset voivat olla niin itsekkäitä. He esittävät, etteivät he kuule tai näe minua, kun kysyn, onko penkki vapaana. On erittäin nöyryyttävää yrittää etsiä paikkaa täydessä junassa sokeana samalla, kun yritän seurata opaskoiraani. Noissa tilanteissa voitte usein nähdä kyyneleitä valuvan silmistäni. Elämä on jo muutenkin tarpeeksi haastavaa”, Amit kirjoittaa.

Olen niin surullinen luettuani Amitin tekstin. Julkisella liikenteellä matkustaessani yritän aina pitää silmällä sitä, jos joku vanhempi tai apua tarvitsevampi henkilö tarvitsee paikkaani. Samalla näen kuitenkin jatkuvasti myös Suomessa tilanteita, joissa nuoret ihmiset eivät osaa tätä aivan yksinkertaista käytöstapaa.

Useimmat heistä eivät tarjoudu nousemaan ylös, vaan he esittävät olevansa uppoutuneita puhelimiinsa välttääkseen katsekontaktin ihmisten kanssa.

Se on aivan kamalaa. Toivon, että me voisimme auttaa tilannetta jakamalla tätä, jotta useammat ihmiset ymmärtäisivät, kuinka vaikeaa näinkin pienen avun saaminen voi välillä olla.

Tee siis hyvä teko ja nouse välittömästi seuraavan kerran, kun näet jonkun tarvitsevan apua. Pienellä eleellä voi olla todella suuri merkitys toisille ihmisille.

Jaa tätä artikkelia ystävillesi, jotta voimme levittää sen sanomaa ja auttaa muita ihmisiä!
 

Uusimmat