Tuo uusi päivittäinen rutiini sai alkunsa äidin ja pojan välisen aamuisen keskustelun jälkeen.
Dylan: Äiti, voisitko tehdä minulle kaksi annosta lounasta tänään?
Äiti: Etkö sinä saa tarpeeksi ruokaa rakas?
Dylan: Joo äiti, mutta se on yhdelle pojalle. Hän syö vain pienen hedelmän aina lounaaksi. Voisitko sinä tehdä vähän ruokaa hänellekin?
Josette-äiti teki työtä käskettyä ja pakkasi seuraavaksi aamuksi kaksi lounaslaatikkoa selvittääkseen kenestä tässä toisessa pojassa oli oikein kyse.
Kävi ilmi, että pojan tausta oli jopa surullisempi, kuin mitä Josette oli edes uskaltanut ajatella. Pelkillä hedelmillä elävä poika asui yksinhuoltajaäitinsä kanssa, jolla ei ollut paljoa rahaa.
Perhe oli ollut aiemmin kodittomana ja joutunut asumaan autossaan. Nyt he olivat kuitenkin saaneet katon päänsä päälle.
Sai isomman kiitoksen, kuin osasi odottaa
Josette jatkoi tästä eteenpäin kahden lounasrasian pakkaamista kotonaan, kunnes sai eräänä päivänä soiton koulun rehtorilta. Rehtori pyysi, että äiti tulisi kouluun tapaamaan häntä.
Tultuaan koululle Josette tapasi tuon auttamansa pojan äidin, joka oli saanut kuulla tämän teosta. Äiti kertoi saaneensa juuri työpaikan ja halusi siksi maksaa nyt Josetelle takaisin kaikki ne lounaat, joita tämän poika oli tarjonnut.
Josette ei kuitenkaan suostunut ottamaan rahaa vastaan. Hän tiesi itse kovista oloista tulleena yksinhuoltajana, kuinka vaikeaa elämä välillä saattoi olla.
Kaikkien lasten tulisi saada syödäkseen
Josette toimi sivutoimena myös koulun lentopallojoukkueen valmentajana. He päättivät yhdessä joukkueen kesken perustaa keräyksen, jonka tuotot ohjattaisiin kaikille vähävaraisille lapsille.
Heidän keräyksensä oli menestys ja nyt koulun oppilaista kenenkään ei tarvitse joutua näkemään nälkää perheensä taloudellisesta tilanteesta huolimatta.
