Vuonna 2004 Amanda tapasi miehensä Jasonin. Kumpikin tiesi, että heidän liitto tulisi olemaan koetuksella: Jason palveli Yhdysvaltain armeijassa ja saattoi lähteä koska tahansa taistelukentälle vailla tietoa siitä, kuinka kauan hän viipyisi siellä.
Tästä huolimatta, he eivät antaneet minkään tulla liiton välille ja menivät naimisiin.
Pian tämän jälkeen Jasonin oli lähdettävä armeijan joukkojen.
Suhde kestää – hyvässä ja pahassa
10 vuoden ajan pari pysyi yhdessä huolimatta siitä, että Jason ei välttämättä palaisi kotiin hetkenä minä hyvänsä.
”Tiesimme molemmat, että hän tulisi olemaan tulitaisteluissa mukana ja että kaikki, jotka lähtivät, eivät välttämättä palaisi takaisin”, Amanda kertoi Casper Star Tribune -lehdelle.
Heillä oli kaksi poikaa, kunnes Amanda sai kuulla, että odotti kolmatta lasta vuonna 2011. Heti sen jälkeen perhe sai järkyttäviä uutisia: Jasonilla oli aivosyöpä. Hänellä oli vain vuosia elinaikaa jäljellä.
Taistelu jatkuu
Shiptonin perheenjäsenet olivat taistelijoita eivätkä antaneet valtaa toivottomuudelle. Viisi vuotta myöhemmin diagnoosista, Jason oli edelleen elossa.
”Me olimme tavallaan ylittäneet viiden vuoden rajan ja toivoimme hartaasti, että hän olisi yksi niistä harvoista, joiden syöpä ei uusiutuisi”, Amanda sanoi. ”Mutta tiesimme koko ajan, että mahdollisuudet sen uusiutumiseen olivat korkeat”.
Valitettavasti he eivät olleet onnekkaita ja syöpä uusiutui. Pariskunta silti pysyi sisukkaana, ja Jasonin taukoamaton huumorintaju auttoi asiassa.
”Hän ei koskaan ollut stressaantunut, ahdistunut tai vihainen”, Amanda sanoi.
Koskettavat jäähyväiset
Jason hävisi taistelun syövälle ja kuoli 28.lokakuuta 2018. Hän oli vain 37-vuotias. Amanda ja hänen kolme poikaansa jätti hyvästit heidän sankarilleen.
”Hän taisteli loppuun asti ja suoritti kilpailun”, Amanda kirjoitti Facebookissa. ”Nyt meidän on jatkettava omaa taisteluamme. Päivä kerrallaan. Askel kerrallaan.”
Hän kirjoitti viestin Facebookissa kuvaillakseen perheensä tunnetilaa:
”Tällä viikolla sanoimme hyvästit meidän sankarille, isälle, parhaalle ystävälle ja elämäni rakkaudelle.”
”Poikani purskahti kyyneliin sinä iltana ja sanoi minulle: ”Äiti, en tiedä miten aion elää tästä lähtien”. Ne olivat niin syvällisiä sanoja niin nuoren sydämen sisältä. Minulla ei ollut viisauden sanoja ja onnistuin sanomaan vain: ”En minäkään”. Tunnen olevani hieman eksyksissä sumun keskellä, epävarma siitä, kuinka laittaa askelta toisen eteen. Olemme aloittamassa kappaleen, jota en ikinä halunnut kirjoittaa. Menemässä kohti suuntaa, jonne en ikinä halunnut matkata. Ainoa asia, jonka voin kertoa pojilleni ja sydämelleni on se, että Jumala on yhä läsnä, ja lähellä meitä tällä vaikealla tiellä. En edes tiedä, mistä aloittaa. Mutta tiedän, että Jumala auttaa meitä kirjoittamaan tämän kappaleen. Hän on täällä. Hän on lähellä. Jos se on ainoa asia, jonka tiedämme, niin se on tarpeeksi, johon voin tukeutua ja luottaa.
Nämä koskettavat sanat niin nuorelta leskeltä jättää sydämemme suremaan Shiptonin perheen puolesta.