Huhtikuun 4. päivänä piti olla täydellinen perhepäivä Kirstille ja Christopherille; pariskunta lähti ulos puoli kolmelta iltapäivästä lähteäkseen ostoksille yhdessä kahden nuoren tyttärensä kanssa.
Noin kello 18.30 perhe lähti ajamaan kotia kohti, mutta ruuhkan takia matka kesti melkein kaksi tuntia, jonka ajan Harper istui vyötettynä turvaistuimessaan. Kotona 3 viikkoinen Harper vietti vielä 15 minuuttia yksin kaukalossaan, kun Kirsti ja Christopher laittoivat Malenan nukkumaan.
Kun pariskunta oli nostanut vauvansa autonistuimelta ja laskemassa tätä lattialle, he kuitenkin huomasivat välittömästi hälyttäviä oireita. Molemmat tiesivät tuossa hetkessä, että nyt oli kiiire sairaalaan.
– Kun saavuimme kotiin, kello oli jo niin paljon, että Malenan nukkumaanmenoaika oli jo mennyt aikoja sitten. Niinpä annoimme Harperin nukkua autonistuimessaan vielä vartin, kun laitoimme Malenan sänkyyn”, Kirsti kertoo Daily Recordille.
– Mieheni otti Harperin istuimelta ja nosti tytön polvelleen, mutta tyttö näytti siltä, ettei hän tuntunut löytävän mukavaa asentoa, joten asetimme hänet makuulleen leikkimatolle, jossa hän potkiskeli ilmaa.
– Sanoin miehelleni, että Harperin huulet vaikuttivat sinisiltä ja samalla hän huomasi tytön poskien punoittavan. Silloin hän nosti tytön ylös ja tajusin heti hänen kasvoistaan, että jokin oli nyt pielessä.
Kirstin painajaisista huolimatta lääkärit sairaalassa onnistuivat elvyttämään ja pelastamaan Harperin. Hoitohenkilökunta varoitti välittömästi vanhempia siitä, että jos vauva joutuu viettämään yli tunnin autonistuimessa, niin he saattavat helposti kärsiä hapenpuutteesta.
Lopulta kävi ilmi, että Harper oli kärsinyt kohtauksesta, jonka myötä hänen happitasonsa olivat romahtaneet.
Nyt Kirsti yrittää tehdä parhaansa varoittaakseen muita vanhempia, joiden hän uskoo olevan jatkuvasti tämän vähälle huomille jääneen vaaran armoilla:
– Kun lääkäri kertoi meille, että kaikki johtui hänen autoistuimestaan en ollut uskoa sitä. ’Ei ole mahdollista’, minä kuvittelin. En ymmärtänyt, miksi kukaan ei ollut kertonut meille tästä aiemmin.
– Olimme toki kuulleet, ettei lapsia tulisi jättää autonistuimille yöksi, sillä kaareva muoto voi vahingoittaa selkää, mutta tällaisesta minulla ei ollut mitään tietoa.
– Kun Harper oli aivan pieni vauva, me ajoimme 4 tuntia mennäksemme tapaamaan perhettämme Cornwallissa, eikä silloin ilmennyt mitään ongelmia.
– Lääkärit kertoivat meille sairaalassa, että tämä on yleisempää keskosina syntyneille lapsille, mutta Harper on täysin normaali ja syntyikin ajallaan.
– Kun lopulta ymmärsimme koko tapauksen täysin, tunsimme olomme todella vihaisiksi itsellemme Christopherin kanssa – meistä tuntui siltä, että olimme itse aiheuttaneet tämän pienelle lapsellemme. Se oli järkyttävää.
– Olemme kuitenkin tapauksen jälkeen puhuneet monien kanssa ja kukaan ei ole kertonut kuulleensa vastaavasta aiemmin. Joillain oli myös hyvin eriäviä mielipiteitä siitä, mikä tuon olisi voinut aiheuttaa.
– Juuri sen takia me tiesimme, että meidän täytyisi jakaa kokemuksemme Harperin kanssa muille, sillä kaikkien vanhempien pitäisi tietää tämä. Pelkästään kaksi tuntia autonistuimella ja olimme lähellä menettää hänet. Sen ajattelu on vieläkin hirvittävää.
– Neuvon jokaista vanhempaa tarkkailemaan vauvojaan jatkuvasti ja ottamaan heidät pois istuimilta, ellei heidän ole aivan pakko olla siinä, sillä kukaan ei halua kokea samaa, jonka me kävimme läpi.
– Vahdi lastasi ja tunne hänet. Jos jokin ei vaikuta olevan kunnossa – lähde heti sairaalaan.