Toisten tuomitseminen pelkän ulkokuoren perusteella on asia, jota moni meistä tekee alitajuisesti edes itse sitä ymmärtämättä.
Yhteiskuntamme on täynnä erilaisia ennakkoluuloja ja on vaarallista antaa niiden ohjata toimintaasi niin, että muutut epäkohteliaaksi ja tylyksi ihmisiä kohtaan vain sen takia, että he näyttävät hieman erilaisilta.
Luc Perreault on pitkä ja kookas mies, joka painaa yli 130 kiloa. Intohimoinen moottoripyöräilijä pukeutuu asianmukaisesti ja hänen kasvojaan koristaa myös imagoon sopiva parta.
Eräänä päivänä Luc astui sisään Tim Hortons -kahvilaan Albertassa Kanadassa ostaakseen kupillisen kuumaa juotavaa. Jonossa hän huomasi nuoren tytön, joka tuijotti isokokoista miestä silmät pyöreinä.
Pieni tyttö keräsi hetken rohkeutta ja käveli sitten Lucin luo ja sanoi hei. Luc hymyili ja vastasi tytön tervehdykseen iloisesti. Kun tytön äiti huomasi tilanteen, hän kuitenkin syöksyi paikalle ja veti tyttärensä pois miehen luota. Samaan aikaan Luc kuuli, kuinka äiti läksytti tyttöä siitä, ettei tämä saanut puhua ”likaisille moottoripyöräjengiläisille”.
Ajatus siitä, että häntä pidettiin niin ”likaisena” etteivät lapset saisi puhua hänen kanssaan satutti Lucia, mutta hän ymmärsi, ettei tilanteessa kannattanut alkaa väitellä äidin kanssa kahvilan jonossa. Sen sijaan hän päätti kirjoittaa ylös muutaman harkitun sanan antaakseen tälle tärkeän opetuksen siitä, miten ihmisiä ei saisi tuomita ennakkoluulojen perusteella.
Kirjoitusta ylistetään internetissä
Luc istahti kotona tietokoneen ääreen ja kirjoitti pitkän avoimen kirjeen Facebookiin toivoen, että se voisi tavoittaa mahdollisimman monet ihmiset ja saada paljon jakoja.
Näin Luc kirjoitti:
Sille perheelle punaisessa maasturissa Tim Hortonsin pihalal tänään,
Kyllä, minä olen iso 130 kiloinen mies, jolla on moottoripyörä sekä tatuointeja. Olen hitsaaja, olen kovaääninen ja saatan näyttää siltä, että voisin syödä sinut elävältä, mikäli katsot minua väärin.
Se, mitä et kuitenkaan tiedä, on se, että olen ollut onnellisesti naimisissa 11 vuotta. Lapseni kutsuvat minua isiksi, minulla on yliopistotutkinto, äitini on ylpeä minusta ja kertoo aina kaikille, kuinka onnellinen on, kun hänellä on näin ihana poika. Sisarusteni lapset ovat aina innoissaan saadessaan viettää aikaa Luc-sedän kanssa.
Kun minun tyttäreni mursi kätensä, minä itkin enemmän kuin hän. Minä luen kirjoja, autan ihmisiä, kiitän sekä kunnioitan sotiemme veteraaneja ja itkin katsoessani Armageddon-elokuvaa…
Joten ensikerran kun minä hymyilen ja tervehdin sinun pientä tytärtäsi ja sinä syöksyt paikalle repien hänet pois sanoen:
”Ei kultaseni, me emme puhu likaisille moottoripyöräilijöille” haluan sinun muistavan, että vaikka sinä loukkasitkin tunteitani, niin tämä likainen moottoripyöräilijä olisi silti se ensimmäinen ihminen, joka syöksyisi palavaan kotiisi pelastaakseen tyttäresi kultakalan, jotta pieni tyttösi ei olisi surullinen!!!
Lucin jaettua kirjoituksensa Facebookissa muutama vuosi sitten, se lähti leviämään kulovalkean tavoin. Sitä jaettiin muutamassa päivässä tuhansia kertoja ja hyvin nopeasti lukuisat mediat tarttuivat myös aiheeseen.
Tämä on tilanne, josta moni meistä saattaa löytää itsensä täysin tietämättään. Siksi onkin entistä tärkeämpää, että muistaisimme jokainen sen tärkeän opetuksen: Ketään ei saa tuomita pelkän ulkokuoren ja ennakkoluulojen perusteella.
Jaa tätä, jos olet samaa mieltä!
