4-vuotiaan kuviteltiin kärsivän flunssasta: 18 kuukautta myöhemmin perhe joutui jättämään viimeiset hyvästit

He kuvittelivat sen olevan vain tavallinen flunssa. Tavallinen tauti, joka ei kuitenkaan vaikuttanut paranevan.

Viimein he päättivät hakea apua lääkäristä, jolloin äiti Ruth Scully ja isä Jonathan saivat kuulla jotain, mitä kukaan vanhempi ei haluaisi ikinä kuulla.

Heidän 3-vuotias poikansa Nolan kärsi parantumattomasta syövästä. 18 kuukauden ajan Nolan taisteli sairautta vastaan, mutta lopulta hän hävisi taiston helmikuussa 2017.

Hän oli vain 4-vuotias menehtyessään äitinsä käsivarsille.

Nyt hänen äitinsä Ruth on jakanut poikansa tarinan sydäntä koskettavassa viestissä Facebookissa.

Äidin jaettua tarina se on levinnyt kovalla vauhdilla ympäri verkkoa ja koskettanut tuhansia ihmisiä.

Viimeisinä päivinä lääkärit eivät enää voineet tehdä mitään muuta pojan hyväksi, kuin yrittää varmistaa, ettei tämä kärsinyt kivuista.

Juuri viimeinen kerta, kun Ruth vieraili sairaalassa poikansa kanssa, on se, jonka hän tulee muistamaan ikuisesti.

Posted by NolanStrong on Monday, 14 December 2015

Näin Ruth Scully kirjoittaa koskettavassa viestissään Facebookissa:

”Istuin alas hänen viereensä ja nojasin hänen päähänsä. Sitten kävimme seuraavan keskustelun:

Minä: Kulta, pelkkä hengittäminenkin sattuu, eikö vain?

Nolan: Hmmm…. Joo.

Minä: Sinä olet todella kovissa kivuissa, etkö olekin kultaseni?

Posted by NolanStrong on Saturday, 30 April 2016

Nolan: (pää alhaalla) Joo.

Minä: Rakas, tämä syöpähomma on aivan syvältä. Ei sinun tarvitse yrittää taistella sitä vastaan enää.

Nolan: (todella iloisena) EI TARVITSE?? !! Mutta äiti, minä teen sen vain sinua varten !!

Minä: Ei kultaseni! Mitä olet mennyt tekemään?? Taistellut äidin vuoksi??

Posted by NolanStrong on Thursday, 27 October 2016

Nolan: KYLLÄ !!

Minä: Nolan Ray, mikä on äidin tehtävä?

Nolan: SUOJELLA MINUA! (valtava hymy kasvoillaan)

Minä: Rakas… Minä en voi enää tehdä sitä. Ainoa paikka, jossa voin enää pitää sinusta huolta on taivaassa. (Sanoin samalla, kun tunsin sydämeni särkyvän)

Nolan: Joooooten, minä vain menen taivaaseen ja leikin siellä kunnes sinä saavut! Sinähän tulet sinne kuitenkin myös, eikö vaan?

Minä: Tietenkin!! Sinä et tule pääsemään eroon äidistä noin helpolla!

Posted by NolanStrong on Saturday, 31 December 2016

Nolan: Kiitos äiti!! Minä menen sinne leikkimään yhdessä Hunterin, Bryleen ja Henryn kanssa!!”

Seuraavien päivien aikana Nolan vain nukkui suurimman osan ajasta.

”En voi edes alkaa yrittää selittää teille sitä, miltä ’ei saa elvyttää’ määräyksen allekirjoittaminen tuntuu, kun kyseessä on oma kuolemaa tekevä lapsesi”, Ruth kirjoittaa.

This was my memory of the day today on Facebook. It was taken one year ago. Nolan had just woken up from Anesthesia…

Posted by NolanStrong on Thursday, 2 March 2017

Perhe päätti lopulta pakata tavaransa viettääkseen yhdessä yhden viimeisen yön kotonaan. Mutta juuri kun he olivat saaneet kaiken pakattua valmiiksi Nolan tarttui äitiään kädestä ja sanoi, että ’olisi ihan okei, jos pysyisimme sairaalassa vielä tämän yön’.

”Minun 4-vuotias sankarini halusi tehdä asian helpoksi meille…”

This picture right here popped up on my personal Facebook timeline. It's on of my all time favorites. I would kiss those…

Posted by NolanStrong on Thursday, 16 March 2017

Viimeisen illan ihme

”Kello yhdeksältä illalla katselimme televisiota sängyssä ja kysyin Nolanilta olisiko okei, jos kävisin suihkussa, sillä hän halusi minun olevan vierellään ja koskettavan häntä jatkuvasti.

Hän vastasi ’Hmmm… okei äiti. Mutta voisiko Chris-setä tulla tänne istumaan kanssani ja käännyn näin, jotta voin nähdä sinut’.

Seisoin kylpyhuoneen ovella ja käännyin ympäri sanoakseni hänelle ’katsele vain tänne kultaseni, tulen takaisin parin sekunnin päästä’.

Hän hymyili minulle. Sitten suljin kylpyhuoneen oven. Minulle kerrottiin myöhemmin, että samalla hetkellä kun suljin tuon oven hän sulki silmänsä ja nukahti. Siitä käynnistyivät hänen viimeiset hetkensä.

Kun avasin kylpyhuoneen oven tullessani ulos, koko huone oli täynnä sairaalahenkilökuntaa ja he kaikki kääntyivät katsomaan minua kyyneleet silmissään.

He sanoivat: ’Ruth, hän nukkuu todella syvästi nyt, eikä voi tuntea enää mitään.’ Hänen hengityksensä oli todella raskasta ja toinen hänen keuhkoistaan oli romahtanut.

On the downhill slide one week left! Thank you everyone for the support and prayers!

Posted by NolanStrong on Wednesday, 23 March 2016

Juoksin hänen luokseen ja hyppäsin sängylle hänen viereensä. Laitoin käteni hänen kasvoilleen pidelläkseni häntä viimeisen kerran ja juuri silloin tapahtui ihme, jota en tule koskaan unohtamaan…

Minun pieni enkelini otti henkäisyn, avasi silmänsä hymyillen ja sanoi minulle ’Minä rakastan sinua äiti’.

Hän käänsi kasvonsa minua vasten ja kello 23.54 Nolan Scully nukahti syliini viimeisen kerran laulaessani ’You are my sunshine’ -kappaletta hänen korvaansa.”

Nolan oli käyttänyt viimeiset voimansa avatakseen silmänsä ja kertoakseen äidilleen vielä kerran, että hän rakastaa tätä.

Mommy's boy 💛

Posted by NolanStrong on Saturday, 4 March 2017

On tärkeää muistaa olla ystävällinen kaikille lähimmäisillesi, sillä emme voi ikinä tietää, kuinka paljon aikaa meillä on vielä jäljellä toistemme kanssa.

Jos Nolanin tarina kosketti myös sinua, niin ole hyvä ja jaa tätä äidin koskettavaa kertomusta eteen päin.