Nainen herää keskellä yötä ja huomaa miehensä puuttuvan vierestä. Ehkä hän on valmistelemassa yllätystä, sillä onhan tänään pariskunnan merkkipäivä. Vaimo laittaa aamutakin päällensä ja menee alakertaa etsimään miestään.
Aviomies löytyykin istumasta keittiön pöydän äärestä, edessään kuppi kuumaa kaakota. Hän vaikuttaa olevan ajatuksissaan, tuijottaen hievahtamatta seinään. Vaimo katsoo, kun mies pyyhkäisee kyyneleen silmänurkastaan.
”Mikä hätänä, kulta?” nainen kysyy huolestuneella äänellä ja astuu keittiöön. ”Et kai vain ole istunut siinä koko yötä?!”
Mies hörppää kaakaota ja vastaa: ”Tänään ensitapaamisestamme on kulunut 20 vuotta.”
Vaimo ei voi uskoa, että mies muisti merkkipäivän ja alkaa myös kyynelehtimään.
Katsoen takaisin menneisyyteen
”Muistatko 20 vuotta sitten, kun aloimme tapailla? Minä olin 18 ja sinä vain 15,” hän sanoi arvokkaasti.
Jälleen vaimo herkistyi kyyneleiden partaalle ajatellen kuinka huolehtiva ja herkkä hänen miehensä oli.
”Kyllä minä muistan,” hän vastaa pehmeästi.
Aviomies pitää tauon… sanat meinaavat takertua kurkkuun.
”Muistatko, kun isäsi yllätti meidät autoni takapenkiltä housut kintuissa?” hän jatkoi.
”Muistan toki,” vaimo vastasi ja istuutui miehensä viereen tuolille.
”Muistatko hänen tähtäävän minua haulikolla naamaan sanoen, joko sinä nait tyttäreni tai minä varmistan sinun viettävän seuraavat 20 vuotta telkien takana?”
”Muistan myös senkin,” vaimo vastaa tunteikkaasti.
Mies huokaisee ja pyyhkii jälleen kyyneleen poskelta todeten: ”Olisin päässyt tänään vankilasta.”