Pikkuruinen lappalaisrouva vastasi eräänä päivänä, kun oveen koputettiin. Toisella puolella häntä odotti hyvin pukeutunut nuori mies imuri kainalossaan.
”Huomenia,” sanoi nuori mies, ”Jos vain saisin pari minuuttia ajastanne, jotta voisin esitellä mallistomme tehokkainta ja kehittyneintä pölynimuriamme, suoraan Helsingistä.”
”Mene pois!” ärähti vanha rouva, ”Ei minulla ole rahaa moisiin kapistuksiin!” ja ryhtyi sulkemaan ovea.
Kuin oppikirjasta, myyntitykki sai laitettua jalkansa oven väliin ja työnsi sen apposen auki.
”Älkää toki olko niin äkkipikainen!” Hän sanoi ja jatkoi: ”Odottakaa edes esittelyni loppuun asti.”
Tämän jälkeen, mies tyhjensi ämpärillisen hevosenlantaa eteisen matolle.
”Rouva hyvä, jollei tämä imuri poista kaikkea lantaa matostanne, syön henkilökohtaisesti kaiken jäljelle jääneen. Vannon kautta kiven ja kannon.”
Vanha rouva astui taaksepäin ja totesi: ”Odottaa hetki, niin haen lusikan. Toivon teillä olevan helkkarin hyvä ruokahalu, sillä minulta katkaistiin juuri tänä aamuna sähköt.”