Jaska on naimisissa ja herää kovassa kanuunassa märän yön jälkeen, joka tuli vietettyä äijäköörin kanssa.
Hän ei edes muista kuinka pääsi kotiin ilottelun jälkeen.
”Hittolainen,” Jaska ajattelee itsekseen, tuumien tekikö hän jotain tyhmää viime yönä.
Silmäluomet painoivat kuin tiiliskivet, mutta vihdoin hän sai niitä raotettua ja näki viereisellä yöpöydällä lasin vettä muutaman päänsärkylääkkeen kera.
Istuma-asentoon päästyään, Jaska huomaa vaatteensa, jotka ovat putipuhtaat ja viikatut.
Hän nielaisee aspiriinit ja siirtyy pesuhuoneeseen, jossa valtava musta silmä saa Jaskan kavahtamaan näkyä peilissä.
Karun näyn jälkeen mies huomaa pieniä sydämiä ja pusun sisältävän muistilapun peilin kulmassa, jonka viesti on kirjailtu hänen vaimonsa huulipunalla: ”Rakas mies, viime yönä tulit kotiin juovuksissa ja aloit riehumaan, mutta älä ole huolissasi! Aamiainen odottaa liedellä. Lähdin aikaisin hakemaan tarpeita lempipäivällistäsi varten. Rakastan sinua kulta!
Rakkaudella, Julia”
Jaska horjahtelee keittiöön ja kappas vaan, siellä odottavat lämmin aamiainen höyryävän kuuman kahvin ja päivän lehden kera. Hänen poikansa on myös pöydän ääressä syömässä.
Isä kysyy, ”Poika… mitä viime yönä tapahtui?”
Totuus paljastuu
”Noh, tulit kotiin aamukolmen jälkeen kaatokännissä. Rikoit kahvipöydän kaatumalla sen päälle, oksensit pitkin eteistä ja sait mustan silmän juostessasi ovea päin.”
Hämmentyneenä Jaska kysyy vielä, ”Kaiken tämän jälkeen, miksi äitisi on niin hyvällä tuulella ja kattoi aamiaisen minua varten?”
Poika vastaa, ”Niin SE! Kun äiti oli raahannut sinut pesuhuoneeseen ja yritti ottaa sinulta housuja pois, aloita huutaa, ’Jätä minut rauhaan, olen naimisissa! Olen naimisissa!’”
Jaska oli tämän kuultuaan niin huojentunut, että alkoi itkeä!