Eilen olin kävelyllä 4-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Hän poimi maasta jotain ja meinasi laittaa sen suuhunsa. Otin esineen pois ja pyysin häntä olemaan tekemättä tätä uudestaan.
”Miksi?” tyttäreni kysyi.
Vastasin: ”Se on ollut maassa, etkä tiedä missä se on ollut ennen sitä. Se on likainen ja siinä on luultavasti pöpöjä.”
”Olet niin viisas”
Tässä kohtaa, tyttäreni katsoi minua ihannoivasti ja kysyi: ”Äiti, miten sinä tiedät tämän kaiken, olet meinaan tosi viisas.”
En tiennyt ensiksi mitä vastata, mutta hetken päästä sanoin: ”Kaikki äidit tietävät nämä asiat. Se kuuluu äitiyskokeeseen. Sinun pitää tietää näistä, koska muuten sinusta ei voi tulla äitiä.”
Kävelimme muutaman minuutin sanomatta sanaakaan. Tyttäreni mitä ilmeisimmin mietti juuri kuulemaansa.
Hetken päästä, hän huudahti: ”JUU… nyt minä tajusin. Jos et läpäise koetta, sinusta pitää tulla isä!”
Tämän jälkeen en voinut kuin hymyillä leveästi loppumatkan ajan.