Kissojen sanotaan joskus valitsevan itse, kenet ne haluavat omistajakseen. Näin kävi ainakin tämän oranssin kissan kohdalla, joka päätti, ettei se enää halunnut asua kaduilla yksin.
Oli ystävänpäivä, kun Jaelle huomasi kulkukissan raapimassa hänen kotinsa ovea Quebecin kaupungissa Kanadassa.
Naisella ei ollut sydäntä sulkea ovea kissan edestä ja jättää sitä kylmään talviseen säähän, joten hän päätti päästää sen sisään.
Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kissaa, mutta ymmärsi kyllä heti tilanteen vakavuuden ja tiesi, ettei se voisi selvitä kovin pitkään ulkona kylmässä ilman ruokaa.
Naisen lämmin ele muuttikin heidän molempien elämänsä täysin.
Kaikki todelliset eläinten ystävät tietävät, ettei ole olemassa mitään, mitä emme tekisi auttaaksemme pörröisiä nelijalkaisia ystäviämme.
Jos näkee eläimen, joka tarvitsee apua, silloin on autettava keinolla millä hyvänsä. Juuri niin tapahtui Aslan-kissan kohdalla.
Koditon kissa oli taistellut jo pitkään yksin etsien ruokaa hyytävässä kylmyydessä kaduilla. Nälän kasvaessa ja kylmyyden kiristyessä se ymmärsi, ettei sillä ollut enää montaa mahdollisuutta selviämisen kannalta.
Niinpä se päätyi ainoan vaihtoehtonsa puoleen ja säntäsi epätoivoisena tuntemattoman kodin ovelle pyytämään apua.
Otti yhteyttä pelastusjärjestöön
Kissa alkoi raapia ovea vimmatusti toivoen, että joku olisi kotona ja vastaisi sen avunpyyntöön.
Kuinka ollakaan, oven toisella puolen Jaelle kuuli jotain ääntä ja meni ikkunaan katsoakseen, mitä oli tekeillä. Siellä hän näki huonossa kunnossa olevan kissan tärisevän ovella.
Nähdessään sen sydäntä särkevän olemuksen, Jaelle ei epäröinyt hetkeäkään, vaan säntäsi avaamaan oven.
Kuin sattuman kautta Jaelle toimi vapaaehtoisena eläinsuojelujärjestö ”Un Chat á la Fois” (Yksi kissa kerrallaan) ja päätti ottaa heti yhteyttä esimieheensä Marie Simardiin saadakseen apua.
– Sydämeni särkyi nähtyäni kuvan siitä. Niinpä käskin häntä viemään kissan eläinlääkäriin ja vain 30 minuuttia myöhemmin he olivat meidän klinikallamme, Simard kertoo Bored Pandalle.
– Saavuttuaan eläinlääkäriin se oli heti rauhallinen ja eläinlääkäri saattoi tutkia sen kauttaaltaan. Otimme verikokeita ja röntgenkuvia, mutta kissa ei välittänyt tai pelännyt mitään.
Omistajia ei löydetty
Tutkimuksen aikana kävi myös ilmi, ettei Aslanilla ollut mikrosirua, mikä taas teki sen omistajien löytämisestä lähes mahdotonta – mikäli sillä edes oli sellaisia.
Aslan nimeen pelastajat päätyivät siksi, että kissa muistutti heitä suositusta Narnian tarinoista tutusta leijonasta nimeltä Aslan, joten he alkoivat huolehtia siitä.
– Oletimme, että se oli hylätty entisen omistajan toimesta. Törmäämme moniin ihmisten hylkäämiin kissoihin ja joskus kyse voi olla vain siitä, ettei heillä ole ollut varaa eläinlääkärin kuluihin. Olemme etsineet kaikkialta ilmoituksia kadonneista kissoista, mutta mitään ei ole tullut vastaan, Simard toteaa viitaten Aslanin aiemman omistajan etsintään.
Eläinlääkärissä kävi ilmi, että Aslanin hampaat olivat mädäntyneet, se kärsi useista paleltumista ja sen kehosta löytyi jonkin toisen eläimen purema, joka oli pahasti tulehtunut.
Näin Aslan voi tänä päivänä
Aslan myös vuosi verta avohaavasta ja sillä oli kirppuja, matoja, diabetes sekä iho-ongelmia.
– Sen veriarvot olivat todella huonot, joten sen piti jäädä klinikalle muutamaksi päiväksi ennen kuin se pääsi tapaamaan uutta sijaisperhettään.
Aslan saisi pian elämän, jota se oli aina kaivannut.
Uudessa sijaisperheessään Aslan sai myös ystäviä kahdesta muusta kissasta, jotka perheessä asuivat jo valmiiksi. Kun se oli täysin toipunut ja lopulta valmis lähtemään lopulliseen uuteen kotiinsa, tapahtui jotain mielenkiintoista.
Sijaisperhe päätti, etteivät he halunneet enää luopua siitä, vaan pitivät sen ja antoivat sille sen paljon kaipaamaan rakkauden täytteisen ja turvallisen kodin.
– Aslan on hyvin rakastava kissa. Se unohti nopeasti öiset seikkailunsa ulkona, eikä ole edes yrittänyt paeta. Se rakastaa nukkua pehmeillä tyynyillä ja vain istua sylissä.
Olemme todella onnellisia Aslanin puolesta! Jokainen eläin ansaitsee rakastavan ja turvallisen kodin!