Oli kaunis talvipäivä tammikuussa 2015, kun Bret Winigar ja hänen poikansa pukivat ajoasut ylleen ja lähtivät nauttimaan moottoripyöräilystä avoimilla teillä.
Kun isä ja poika ohittivat pienen maalaiskylän lähellä Little Rockia Arkansasissa, he huomasivat kuljetuskopan lojuvan tien vierellä olevalla niityllä.
Jokin sai kaksikon pysähtymään ja he päättivät vilkaista tarkemmin tuota laatikkoa. Kutsutaan sitä, vaikka kohtaloksi, tai aavistukseksi – miehet eivät voineet ohittaa tuota laatikkoa tutkimatta asiaa tarkemmin.
Se, mitä he löysivät sen sisältä, oli yhtä aikaa järkyttävää ja elämää mullistavaa.
Bret ja Zach huomasivat nopeasti, että kopan yläosa oli yritetty repiä auki.
Oli selvää, että eläin, tai mikä tahansa laatikossa olikaan ollut, oli yrittänyt henkensä uhalla paeta sieltä.
Isä ja poika päättivät avata kopan… ja sieltä asteli ulos iso musta koira, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa.
Koppa oli täynnä koiran ulostetta ja se haisi: ”niin vahvasti kuolemalta, ettemme voineet olla sen lähellä. Sen tassut olivat kokonaan ruskeat ulosteen ja virtsan jäljiltä”.
Tämä koirapoloinen oli hylätty jo kauan aikaa sitten tänne pellolle täysin yksin tuohon pieneen koppaan teljettynä.
Koira oli naarmuilla ja verisillä haavoilla kaikkialta kehostaan – se oli satuttanut itseään yrittäessään liikkua ja paeta muovisesta kopastaan.
Koska kaksikko oli tullut moottoripyörillä paikalle, heidän oli pakko jättää koira odottamaan tuolle samalle niitylle sillä aikaa, kun he kiirehtivät kotiin hakemaan Zachin autoa ja ruokaa sille.
He pystyivät vain toivomaan, että koira pysyisi paikalla ja olisi vielä siellä, kun he ehtivät takaisin.
Ja niin se olikin. Kun Zach ja Brent hetkeä myöhemmin palasivat auton ja ruuan kanssa, koira makasi yhä samassa kohdassa niityllä.
– Olin varma, että saavuimme paikalle myöhässä, Bret kirjoitti blogissaan.
– Mutta sitten kuulin kovaa ulinaa ja mietin, ’jos sinä jaksat vielä murista ja ulista täällä, niin kyllä sinulla on voimia selvitä tästä’.
Miehet lastasivat koiran Zachin auton takapenkille ja ajoivat kotiin.
He nimesivät pelastajilleen kiitollisen koiran Charlie Bravoksi. Nimi oli peräisin heidän Honda moottoripyöriensä malleista, joilla he olivat tuona päivänä ajelulla.
Pikaisen kylvetyksen ja ruokinnan jälkeen Bret ja hänen perheensä kuljettivat Charlien eläinlääkärin tarkastettavaksi.
Koiran kynnet olivat kasvaneet niin pitkiksi, että ne olivat rikkoneet osia sen tassuista.
Se oli niin heikossa kunnossa, että pystyi vain vaivoin kävelemään.
Eläinlääkärit arvelivat Charlien olleen noin 8 kuukauden ikäinen, kun se pelastettiin.
Bretillä ei kuitenkaan ollut ensin aikomustakaan adoptoida Charlieta, sillä hänen kotonaan oli jo iso liuta koiria.
Mutta Charlien hiljalleen toipuessa ja sen todellisen luonteen paljastuessa perhe alkoi pikkuhiljaa rakastua tähän ihmeelliseen koiraan.
He eivät lopulta enää voineet kuvitellakaan päästävänsä sitä johonkin toiseen kotiin.
– Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja yli kaikkien esteiden: Charlien selviytymistarina on todella jättänyt jälkensä minuun sellaisella tavalla, jota en edes osaa kuvailla, Bret kertoo.
Charlie on kaunis ja iloinen kukkaan puhjennut koira tänä päivänä. Se muistuttaa meitä siitä, pienellä avulla kuka tahansa meistä voi tulla juuri sellaiseksi, kun haluamme olla!
Kun Charlien tarina julkaistiin Facebookissa, Winingsin perhe sai valtavan määrän lahjoituksia eläintenystäviltä, jotka halusivat auttaa Charlien eläinlääkärinkulujen maksamisessa.
Mutta rahaa tuli lopulta niin paljon, että perhe päätyi lahjoittamaan kaiken ylimenevän suoraan paikalliselle löytöeläinkodille!
