Kuolemaisillaan olevan 80-vuotiaan naisen viimeinen toive saa hyväsydämisen lääkärin purskahtamaan itkuun

Sardiniassa, Italiassa lääkärinä työskentelevä Marco Deplano on ammatiltaan urologi. Hän on melko nuori, ollakseen lääkäri, mutta hän on jo nyt saanut nähdä kamalia asioita elämänsä aikana. Osalla tarinoista on onnellinen loppu, mutta valitettavasti ei kaikilla.

Eräänä päivänä Marco tapasi töissä vanhan naisen, joka teki mieheen valtavan vaikutuksen. Mies tulee muistamaan naisen koko loppuelämänsä ajan. 

Marco liikuttui tapaamisesta niin paljon, että hän halusi jakaa tarinansa Facebookissa. 

Facebook/MarcoDeplano

Hän kirjoitti näin:

”Tänään minut kutsuttiin toiselle osastolle konsultoimaan erään potilaan tapausta. Kyseessä oli melko tavallinen työtehtävä: parantumatonta syöpää sairastava vanhempi potilas, joka tarvitsi katetrin, sillä hänen virtsaputkensa oli liian ahdas. Nainen oli 70-80 vuoden ikäinen ja hänellä oli tummanpunaiset hiukset ja ruusun väriset kynnet.”

“Huomenta”.

“Hyvää huomenta lääkäri.”

Katsoin hänen potilastietojaan ja tutkin naista ultraäänen avulla.

Virtsaputkellasi on tukalat paikat, et pysty virtsaamaan kunnolla, joten joudumme valitettavasti asettamaan katetrin. Putken avulla virtsaamisesi helpottuu, mutta joudut kantamaan mukanasi kahta pussia. (Naiselle olitiin jo aikaisemmin asetettu yksi pussi vatsan alueelle, sillä osa hänen suolistostaan oltiin jouduttu poistamaan)

”Anteeksi lääkäri, mutta tarkoittaako tämä sitä, että joudun kantamaan kahta pussia jatkuvasti mukanani?”

”Kyllä näin on, valitettavasti.”

Tuli aivan hiljaista ja tuntui siltä, kuin tilanne olisi kestänyt ikuisuuden.

”Anteeksi, mutta saanko kysyä, mikä on nimesi?”

”Deplano.”

”Ei kun tarkoitan etunimeäsi”

”Marco.”

”Marco, mikä ihana nimi. Onko sinulla hetki aikaa?”

”Tietenkin.”

”Olen jo kuollut, ymmärrätkö sinä?”

”Ei, olen pahoillani, mutta en ikävä kyllä ymmärrä”

”Kuolin 15 vuotta sitten, kun 33-vuotias poikani sai sydänkohtauksen. Kuolin tuona samana päivänä.”

”Olen pahoillani.”

Facebook/MarcoDeplano

”Kuolin tuona päivänä hänen kanssaan ja kymmenen vuotta myöhemmin minulla todettiin parantumaton kasvain. Minun ei omasta mielestäsi tarvitse enää näytellä. 

Minun lapsillani ja lapsenlapsillani on kaikki hyvin. Haluan nyt poistua keskuudestanne poikani kanssa. Mitä järkeä on elää muutama päivä näiden pussien kanssa, se tuottaa vain lisäsurua ja työtä läheisilleni?

Haluan säilyttää arvokkuuteni. Tuetko minua, mikäli haluan luovuttaa? Olen väsynyt, haluan laskea elämäni jumalan käsiin. Kerro minulle vain totuus, tulenko kärsimään?

Et. Sinä et tule kärsimään, saat tehdä mitä haluat, mutta jos sinulla on kaksi pussia…”

”Marco, sanoin jo ei. Tämä on minun elämäni ja olen tehnyt päätökseni. Jos haluat auttaa, voit irroittaa nämä letkut, jotta voin mennä kotiin syömään jäätelöä lastenlasteni kanssa.”  

Hänen sanansa jättivät minut sanattomaksi. Tilanne oli kuin hän olisi repinyt kukan terälehti kerrallaan. Unohdin kirjaimellisesti kaiken: väsymykseni, turhautumiseni ja pahanolon.

Unohdin kaikki opintovuoteni, tuhannet sivut, joita oli lukenut, kaikki säännöt ja faktat. Tunsin itseni täysin aseettomaksi tässä tilanteessa.

Facebook/MarcoDeplano

Käännyin pois päin ja aloin kirjoittamaan raporttia, jotta sairaanhoitajat eivät näkisi silmistäni valuvia kyyneliä. Liikutuin erittäin suuresti ja kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät, että sitä ei tapahdu usein.”

”Marco liikuttaako tämä sinua?”

”Kyllä, vähän. Olen pahoillani.”

”Ei, ei se haittaa mitään, se on hienoa, kiitos. Tunteesi saa minut tuntemaan oloni tärkeäksi. Kuuntele, voitko tehdä minulle viimeisen palveluksen. Mikäli minun lapseni soittavat ja huutavat sinulle, soita minulle ja pyydän heitä lopettamaan. Kirjoita, että olen kunnossa, jooko? 

”Kyllä, aion tehdä niin.”

”Vielä yksi juttu?”

”Tietenkin!”

”Sinä olet todella erityinen. Olen varma, että tulet menemään urallasi pitkälle. Anna minulle sellainen suukko, niin kuin minä olisin oma äitisi, pystyisitkö siihen?”

”Tottahan toki”

”Tulen rukoilemaan sinun ja poikani puolesta. Toivottavasti tapaamme vielä.”

”Minä myös, kiitos paljon.”

Tuossa silmänräpäyksessä hän oli kaunein ihminen koko maailmassa, se paistoi hänen kasvoiltaan. Hän oli niin varma äiti ja isoäiti. Aiota rakkautta.

Yksinkertaisilla sanoilla, hän antoi minulle elämäni tärkeimmän opetuksen. Ei ollut mitään tekosyitä olla pelokas, ahdistunut tai itsekäs. 

Opinnot eivät voi valmistella sinua kaikkeen. Tunsin itseni niin pieneksi. Kärsimys kuuluu rakkauteen ja se tuo ihmisiä yhteen joskus vielä voimakkaammin kuin rakkaus. 

Yksi ystävällinen sana voi joissakin tilanteissa olla voimakkaampi kuin kaikista tehokkain lääke. 

Mitä ikinä teetkään elämässäsi, muista mikä on tärkeää. Käytämme loppupeleissä liikaa aikaa asioihin, jotka eivät merkitse mitään.

Facebook/MarcoDeplano

Pyydämme sinua jakamaan tämän koskettavan tarinan rakkaille ystävillesi, jotta usempi muistaisi sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää!