Vuoden 1995 alussa Yhdysvaltain luontoviranomaiset yhdessä kanadalaisten biologien kanssa ottivat kiinni 14 sutta Kanadasta, ja veivät ne Yhdysvaltojen puolelle Yellowstonen kansallispuistoon. Yellowstonen susikanta oli ollut nollassa tai lähellä nollaa jo vuodesta 1926. Vuonna 1995 siis yritettiin perustaa kansallispuistoon uutta, pysyvää susiyhteisöä. Susien paluulla havaittiin olevan puiston ekosysteemiin monia positiivisia vaikutuksia. Kun susia ei ollut, hirvien ja peurojen määrä kasvoi ja kasvoi. Niiden luonnollinen vihollinen puuttui kuvasta. Hirvieläimet söivät monin paikoin kasvillisuuden aivan loppuun. Sudet tappoivat jonkin verran hirviä, mutta tärkeää oli, että susien läsnäolo muutti hirvien käyttäytymistä. Ne alkoivat välttää tiettyjä alueita, joissa ne voisivat helposti jäädä loukkuun susien ahdistamina. Tällaisia paikkoja olivat mm. laaksot ja solat, ja niiden kasvillisuus alkoi elpyä välittömästi. Eräissä paikoissa puiden korkeus viisinkertaistui kuudessa vuodessa. Paljaat laaksot muuttuivat metsiköiksi joissa kasvoi haapoja, pajua, ja poppeleita. Tämä puolestaan huokutteli niihin lintuja. Laululintujen ja muuttolintujen määrä kasvoi huomattavasti. Puita rouskuttavat majavat ilmaantuivat nekin apajille. Majavien rakentamat padot loivat elinolosuhteita saukoille, piisameille, ankoille, kaloille, liskoille ja sammakkoeläimille. Sudet tappoivat kojootteja, joka puolestaan johti jänisten ja hiirien määrän kasvuun. Jänikset ja hiiret saivat kotkat ja näädät kiinnostumaan niille uusista alueista, kuten myös ketut ja mäyrät. Korpit mässäilivät kotkien kanssa susien jättämillä raadoilla. Karhuillekin riitti raadoista syötävää, ja niidenkin määrä kasvoi. Hirvieläinten muutettua pois tietyiltä alueilta, marjoja alkoi olla yli tarpeen vaikka karhut niitä ahmivatkin. Sudet jopa muuttivat jokia. Ne alkoivat mutkitella vähemmän, niistä tuli kapeampia, ja eroosio väheni. Jokiin muodostui enemmän rauhallisia altaita. Nivoja syntyi enemmän. Kaikki nämä muutokset olivat hyväksi luonnolle. Muutoksien syy oli se, että elpyneet ja kasvaneet metsät tekivä jokien ranta-alueista vankempia, joten maanvyörymiä oli vähemmän. Jokien reiteistä tuli siis vakiintuneempia. Rinteidenkin eroosio väheni lisääntyneen kasvillisuuden ansiosta. Pieni susijoukko muutti siis sekä Yellowstonen ekosysteemiä, että sen fyysistä ulkomuotoa. Englanniksi juonnettu ja tekstitetty video vielä alla:
Tykkää Newsneristä Facebookissa.
