Oletko koskaan ajatellut, että huomaavaisuus ja ystävällisyys tarttuu? Tämä tarina jos mikä todistaa, että näin tosiaan on.
Kuten sanotaan: ”Jos sinulla on enemmän kuin itse tarvitset, älä rakenna korkeampaa aitaa – rakenna pidempi pöytä.”
Tarina Michael Falingista ja hänen pojastaan Coreysta kertoo yhteisöllisyydestä, lämmöstä ja rakkaudesta. Mitään ei kuitenkaan olisi tapahtunut ilman Mel Woodia.
Lue perheen tarina alta.
Michael Faling asuu Spokanessa, joka on keskikokoinen kaupunki Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän on yksinhuoltajaisä 12-vuotiaalle pojalleen Coreylle.
Koko elämänsä ajan Michael yritti tehdä parhaansa kasvattaakseen poikansa turvallisissa ja parhaissa mahdollisissa oloissa. Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan menneet niin kuin hän oli suunnitellut.
Eräänä päivänä Michael sai potkut, ja pian hänellä ei ollut enää varaa maksaa vuokraa. Isä ja poika saivat häädön, ja joutuivat yhä syvemmälle ongelmiin.
He olivat avuttomia ja epätoivoisia. Heillä ei ollut ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa heitä, joten he joutuivat etsimään suojaa kaupungin yömajoista.
Kun järjestöjenkään kautta ei löytynyt pysyvää huonetta, Michael vei poikansa asumaan ainoaan paikkaan, joka hänelle tuli mieleen: Metsään. Heillä ei ollut juurikaan ruokaa, ja Michaelista tuntui kamalalta lähettää Corey kouluun tyhjällä mahalla.
Aina välillä he pääsivät yömajoihin nukkumaan, mutta joutuivat usein eri huoneisiin.
Michael yritti pitää pään pystyssä ja tsempata, mutta Coreyn oli vaikea ymmärtää, miksi kukaan ei auttanut heitä.
”Poikani kysyi jatkuvasti, miksi kukaan ei auta meitä”, isä kertoi KXLY-sivustolle.
Michael tiesi järjestöjä, jotka auttoivat kodittomia löytämään asunnon, mutta jonotuslista oli pitkä. Taisteltuaan kuukausien ajan, hän alkoi olla lähellä luovuttamista.
Silloin Mel Woods astui isän ja pojan elämään.
Hän sai kuulla metsässä asuvasta isästä ja pojasta, ja etsi heidät käsiinsä.
Mel, joka pyöritti omaa menestyvää yritystä, oli jo pitkään tuntenut tarvetta tehdä jotain huonompiosaisten hyväksi.
Hänen miehensä Kevin oli kuollut kuusi vuotta aikaisemmin yllättäen sydänkohtaukseen. Siitä lähtien Mel oli huolehtinut yksin kolmesta lapsestaan ja perheen koirasta Mosesista.
Kun Mel kuuli Michaelin ja Coreyn tilanteesta, hänen sydämensä särkyi.
Hänellä sattui olemaan ylimääräinen huone kodissaan, joten tavattuaan isän ja pojan hän tarjosi heille kattoa pään päälle siihen asti, että Michael löytäisi uuden työpaikan.
Monet naapurit ja sukulaiset olivat kauhuissaan siitä, että Mel päästi tuntemattoman kodittoman miehen kotiinsa, mutta miehensä kuoleman jälkeen Mel ei pelännyt enää mitään.
Päin vastoin, traaginen menetys oli saanut hänet tajuamaan, että hän halusi auttaa muita apua tarvitsevia. Hän huomasi, että avun tarjoaminen auttoi häntä itseään eteenpäin surussa.
”Mielestäni sen [ihmisten auttamisen] pitäisi tuntua luonnolliselta,” hän miettii.
Kiitos Melin hyväntahtoisuuden, Corey voi taas käydä koulussa säännöllisesti, eikä hänen tarvitse nähdä nälkää.
”Corey voi olla jälleen lapsi”, Michael sanoo.
Nyt kun elämään on tullut pysyvyyttä, Michael on löytänyt uutta energiaa ja elämänhalua, ja etsii nyt ahkerasti töitä.
Katso video Michaelin, Coreyn ja Melin elämästä:
Välillä tuntuu siltä, että ihmisillä, jotka ovat menettäneet jotain suurta, on kaikkein eniten annettavaa muille.
Melin epäitsekkyys muutti Michaelin ja Coreyn elämän – ja meidän kaikkien tulisi ottaa siitä mallia.
Jaa tämä tarina Facebookissa, jos olet sitä mieltä, että kaikkien pitäisi auttaa huonompiosaisia jollain tavalla.
